Toisin kuin otsikko antaa ymmärtää, niin kirjoituksen aiheena ei ole kuuden viikon ohjelma, jonka avulla saa revityn 6-packin, 20 tuuman käsivarret tai 50 kiloa lisää kyykkyyn. Ei siis mitään näistä tai mitään muutakaan vastaavaa.
Sen sijaan ideana on, että optimitilanteessa huippukunto on vain kuuden viikon päässä. Avaan ideaa tarkemmin alla.
Kuva: theathleticbuild.com
Ei liian kaukana huippukunnosta
En muista enää keneltä kuulin alun perin tästä ideasta. Kyseessä saattoi olla Dan Johnin, Eric Cresseyn tai Mike Robertsonin teksti. Idea ei siis ole omani ja en pääse antamaan nyt kunniaa tarkalleen sinne, mihin se kuuluu. Pyrin vain täydentämään ideaa muutamalla ajatuksella, mitä asiaa pohtiessa on tullut mieleen.
Koko ajatus on pähkinänkuoressa, että huippu- tai tavoitekuntoa ei kannata päästä lipsahtamaan millään osa-alueella kauemmaksi kuin kuuden viikon päähän. Mitä se voisi tarkoittaa käytännössä? Kuuden viikon varoitusajalla voisit olla valmis seuraaviin asioihin:
- Osallistumaan voimanostokisoihin
- Juoksemaan Cooperissa +3200m
- Tekemällä uuden PR:n isossa moninivel-liikkeessä
- Suorittamaan puhtain paperein SFG:n tempaustestin. Miehillä 100 kahvakuulatempausta 24kg kuulalla 5min aikana. Naiset käyttävät 16kg kuulaa.
- Suorittamaan jonkin näistä standardeista.
- 30 sekunnin vapaa käsilläseisonta.
- Esiintymällä lehden kansikuvassa.
Nämä ovat vain joitakin hieman konkreettisimpia esimerkkejä, joihin on helppo tarttua. En sisällyttänyt listaan mitään huomattavaa teknistä osaamista edellyttävää suoritusta, vaikkakin puolen minuutin vapaa käsilläseisonta on tässä tapauksessa rajamailla. Esimerkiksi painonnostokisaan osallistuminen vain kuuden viikon harjoittelun jälkeen ei tuo välttämättä kaksisia tuloksia, koska tässä ajassa ei päästä välttämättä rauhallisesti etenemällä 5kg:n harjoituslevyjä pidemmälle.
Kymmenottelijan kirous
Olen monesti maininnut kymmenottelijan kirouksesta. Tekemällä ja keskittymällä moneen asiaan voi olla hyvä niissä asioissa, mutta ei loistava tai erinomainen missään. Erikoistumisella on aina puolensa, mutta se tulee hinnan kanssa. Mitä kauemmaksi ääripäihin mennään voima- tai kestävyysominaisuuksia tavoitellessa, niin sitä kauemmaksi liikutaan perusterveydestä. Esimerkiksi voimanostossa kilpailu raskaassa sarjassa tai ultramatkojen juokseminen ei ole välttämättä pitkällä tähtäimellä terveyttä edistävää – todennäköisesti kuitenkin paljon parempi vaihtoehto, kuin sohvaperunaksi jääminen.
Tapaankin liputtaa tietynlaisen monipuolisuuden puolesta, josta edellä esitetty lista toimii yhtenä esimerkkinä. Mitään ominaisuutta tai osa-aluetta ei saisi päästää niin retuperälle, että sitä ei voisi saada kuudessa viikossa takaisin huipputasolle.
Käytännössä se tarkoittaa, että etureppua ei kannata päästä kasvamaan vyön päälle vaikka bulkkaus voisikin tuntua hyvältä idealta, kestävyys- tai voimaominaisuuksien harjoittamista ei kannata laiminlyödä useaksi viikoksi ja liikekohtaisia taitoja sekä perusliikemalleja tulee harjoittaa säännöllisesti.
Miksi juuri kuusi viikkoa?
Niin, miksi kuusi viikkoa? Se on mielestäni juuri sopivan pituinen aika saada tuloksia keskittymällä selvästi jonkin tavoitteen saavuttamiseen. Jos harjoittelua on tehnyt fiksusti ja kaikki muut osa-alueet ovat reilassa, niin kuudessa viikossa voi saada paljon aikaan. Se ei ole kuitenkaan liian pitkä ajanjakso, mikä asettaa tavoitteen liian kauaksi horisonttiin tai toisaalta liian lyhyt, mikä loisi ”Ei tässä kuitenkaan ehdi tekemään mitään.” –fiiliksen.
Neljässä viikossa ei ehdi tekemään ihmeitä. Kahdeksan viikkoa, tai toisen sanoen kaksi kuukautta, on joissakin tapauksissa jo liian pitkän tuntuinen aika. Kuusi viikkoa osuu sopivasti tähän väliin.
For the generalist – lainaus Ido Portalilta
Loppuun vielä erinomainen tekstinpätkä Ido Portalilta liittyen monipuolisen suorituskyvyn ja taitojen ylläpitämiseen. Palaan tähän aina uudestaan ja uudestaan. Melkein joka lukemiskerralla siitä saakin jotain uutta ideaa, merkitystä tai oivalluksia. Lainauksessa on sama idea kuin kirjoituksessa tähän asti. Älä päästä saavutettua tasoa liian kauaksi, vaan etsi vähin mahdollinen työmäärä, millä se pysyy yllä. Näin pystyt hyvin maltillisellakin panostuksella pitämään sitä yllä ja ottamaan tarvittaessa harppauksia eteenpäin kohdennetulla harjoittelulla.
”A tip for the generalist – the one who wants to do a lot of things just WELL vs few things GREAT:
Learn to constantly shift stuff into maintenance and find the most efficient maintenance protocols for each thing.
Aspire to push further one element and one element ONLY.
99% of the time you will find me just maintaining most of my stuff while developing one element and inserting a lot of frequency, repetition and effort into that element.
That is how I developed my skill set, believe it or not.
Over years – if you are smart about it, you can become quite an impressive generalist with a bit of consistency and hard work.
Got a straddle front lever? Great, dont be too greedy and push it into maintenance. Go after your double bodyweight squat next. Got that squat? Minimal work to maintain that and work on your 60 sec freestanding handstand. Got that? Back to front lever, its time to get your full position this time, etc, etc,….
You will find once you go back to goals that were on maintenance mode for a while- bursting through old plateaus will be easier. Overall – you will stay fresher, away from injuries and on a deeper level will further De-centralize your system and make yourself more resistant to what Nassim Taleb calls ’a Black Swan’ – or rather the ’oh shit moment’.
Stay on the move.”
-Ido.
Vastaa