Ido Portal The Corset -seminaari

Olin reilu vuosi takaperin Ido Portalin Movement X –seminaarissa Helsingissä. Sisältö ja Idon esiintyminen tekivät monessa mielessä lähtemättömän vaikutuksen. Kun näin ensi kertaa mainoksen The Corset –seminaarista, niin laitoin ilmoittautumisen vetämään saman tien. Olisin ollut valmis lähtemään seminaaria varten huomattavasti pidemmällekin. Eli kamppeiden pakkaaminen ja auton navigointi kohti Turkua ei ollut kynnyskysymys.

Heti alkuun on syytä sanoa, että tässä tekstissä ei käydä yksityiskohtaisesti läpi seminaarin sisältöä. Vaikka haluaisinkin antaa muutaman hyödyllisen tuntuisen harjoitteen tässä näin kaikkien lukijoiden kokeiltavaksi, niin seminaaria ennen kirjoitettu sopimus estää sen. Seminaarin ssältöä saa soveltaa vain 1:1 valmennuksissa.

 

The Corset – niin mikä?

Seminaarin nimi voi olla hieman hämäävä tai siitä ei saa ainakaan selvyyttä, että mitä on sisältönä. Suoraan tapahtuman nettisivuilta poimittuna The Corset on tiivistetty seuraavasti:

”The Corset workshop offers a modern/ancient approach to preparing, rehabbing, pre-habing, mobilizing, stabilizing and strengthening the body for the rigors of movement, a unique approach developed by Ido Portal from his extensive research into human movement.

The Corset is a collection of exercises, routines and protocols for every major joint in the human body.”

Lyhyesti sanottuna The Corsetin luvataan antavan työkalut nivelten valmistamiseen tai ”preppaukseen”, kuntoutukseen ja yleisesti kestäväksi tekemiseen. Metodeina käytetään pääasiassa liikkuvuusharjoittelua omalla kehonpainolla ja ulkoisen kuorman kanssa.

Ideana The Corset puhutteli siis ainakin itseäni todella paljon. Jos näitä oppeja soveltamalla pystyy välttämään yhden pitkää kuntoutusta vaativan vamman, niin harjoitteisiin käytetty aika on enemmän kuin hyvin käytetty. Eipä haittaisi, jos liikkuvuutta ja kehonhallintaa tulisi vielä samalla lisää.

 

Sisältö

Kuten seminaarin sivuilla mainostettiin, niin seminaarin aikana käytiin läpi lähes jokainen nivel niskasta varpaisiin. Kurssimateriaalina jaettu moniste oli täynnä erilaisia harjoitteita, joiden nimet eivät yksistään sanoneet oikein mitään. Sen vuoksi tarkka huomion kiinnittäminen opetukseen ja muistiinpanot osoittautuivat etenkin näin jälkikäteen olevan kovaa valuuttaa.

Aloitimme ensimmäisenä päivänä liikkuvuusharjoitteilla niskasta edeten hiljalleen koko ajan alaspäin tehden välillä yhden kehonosan eristäviä liikkeitä ja edeten myöhemmin huomattavasti kokonaisvaltaisempiin harjoitteisiin.

Ido painotti jo alusta alkaen niin sanotusti egon jättämistä ovelle. Vaikka penkistä nostaisi 1,5 kertaa oman painonsa ja maastavedossa tulisi raudat ylös 2,5 kertoimella tai pystyt tekee spagaattin, niin se ei tarkoita, että olisit hyvä tai monipuolinen liikkuja. Perusliikemallien osaaminen ja niiden jatkuva vahvistaminen on tärkeää, mutta se on vain yksi osa isoa kokonaisuutta. Liikeratojen ääripäissä tulee olla myös kontrollia ja voimaa. Jos näin ei ole, niin loukkaantumisriski kasvaa heti. Esimerkkinä tästä voisi olla vaikkapa kyky tehdä spagaatti. On kaksi eri asiaa saavuttaa ko. asento tavalla tai toisella ja vastaavasti pystyä laskeutumaan siihen niin, että omaa kehonpainoaan pystyy kannattelemaan vielä kun lattiaan on matkaa vain muutama senttimetri.

 

Venyttely

Vaikka kurssisivulla mainostettiin Loaded Progrerrsive Stretching –metodia (LPS), niin sitä käytiin läpi vain pintapuolisesti. Tämän Ido osasi tosin perustella hyvin. Hän esitti kolme testiä, jotka piti läpäistä ennen kuin LPS:n soveltaminen on turvallista. Hän varoitti, että moni on vammautunut hypätessään LPS:ään ilman riittäviä valmiuksia. Epäilen, että paikalla olleista 50 osallistujasta vain kourallinen läpäisi vaatimukset, jotka kurssilla esitettiin. Joka tapauksessa LPS perustuu kolmeen asiaan:

1)   Kuorma. Nimikin kertoo, että venytyksissä käytetään usein ulkoista kuormaa. Se ei ole kuitenkaan kiveen hakattu asia, vaan kuormaa käytetään silloin kun siitä on hyötyä. Esimerkkinä voidaan ottaa shoulder dislocate –liike kepillä, johon on lisätty maltillisesti painoa.

2)   Progressiivisuus. Aivan kuten voimaharjoittelu, niin myös venyttelyn ja liikkuvuusharjoittelun tulee olla progressiivista. Käytännössä se tarkoittaa suuremman kuorman käyttöä, liikeradan lisäystä tai haastavampaa versiota liikkeestä. Kehitystä pitäisi tulla tasaiseen tahtiin.

3)   Mitattavuus. Käytettäviä liikkeitä pitää pystyä mittamaan, jotta kehityksestä tai sen puutteesta pysytään kartalla.

Ido uskoo metodiinsa vahvasti ja ei pidä staattista venyttelyä kovin käyttökelpoisena keinona liikeradan lisäämisessä, koska se ei kehitä kontrollia ja voimaa uudessa saavutetussa liikeradassa. Se voi tehdä uudesta liikeradasta ”löysän” tai hallitsemattoman. Pitkäkestoisilla staattisilla venytyksillä on kuitenkin käyttönsä esimerkiksi hermoston rauhoittamisessa treeni jälkeen.

 

”Huonon” liikkeen harjoittaminen

Mitä on huono liike? Määritelmän löytäminen on vaikea tehtävä, mutta yleisesti sillä tarkoitetaan liikkeen tai liikemallin tekemistä jotenkin muuten kuin tyypillisesti turvallisella tai oikeaksi ajatellulla tavalla. Esimerkkeinä voisi olla kyykyn tekeminen niin, että polvet kaatuvat sisäänpäin tai niin, että selkä menettää neutraalin linjan.

Miksi tällaista pitäisi harjoitella tietoisesti? Ido perustelee tämän yksinkertaisesti: jos pelaat tai harrastat urheilua, niin jotakin tällaista tulee tapahtumaan. Kysymys kuuluu vain, että milloin niin käy.

”There is no bad movement. There is only lack of preparation.”

 

Pitäisikö tätä harjoitella? Ehkä, ehkä ei. Kuva: Bretcontreras.com

Polven eturistisidevammat ovat hyvä esimerkki. Niiden yleinen syntymekanismi on voimakas polven valgus-asento, joka näkyy yllä olevassa kuvassa. Näin voi tapahtua helposti urheilussa suunnan muutoksissa, hyppyjen alastuloissa ja kontakteissa vastustajan kanssa. Polvea ympäröivien lihasten vahvistaminen auttaa todennäköisesti jossakin määrin. Jos polvi kuitenkin joutuu tähän asentoon ensimmäisen kerran vasta pelikentällä, niin totta kai mitä tahansa voi tapahtua.

Ido sanookin, että näihin tilanteisiin tulisi valmistautua improper alignment –harjoitteilla. Mitä se on käytännössä? Valgus-kävelyjä, erilaisia selän taivutuksia, kävelyä nilkat voimakkaassa supinaatiossa jne. Lista on pitkä. Ennen kuin kukaan lähtee taittamaan työmatkaa pihtipolvikävelyllä, niin on tärkeää sanoa, että lääkkeen ja myrkyn ero on annostuksessa. Myös vedestä voi saada yliannostuksen. Sitä kutsutaan hukkumiseksi. Kaikki tällaiset harjoitteet tulisi tehdä ilman kipua ja hyvin maltillisesti aloittaen.

Alla olevasta videosta pääsee alkuun Idon näkemyksestä asiaa koskien.

 

Kysymys kuuluukin, että kenelle nämä harjoitteet ovat ja missä määrin niitä tulisi tehdä? Se onkin tuhannen taalan kysymys, johon en todellakaan väitä tietäväni vastausta. Mielestäni ensimmäinen prioriteetti on joka tapauksessa oikean hyvän ja liikkeen opettelu ja vahvistaminen. Hyötyisikö esimerkiksi alppihiihtäjä tai jääkiekkoilija sen jälkeen polven ristisiteitä ja kierukkaa vahvista harjoitteista? Haluaisin ainakin uskoa niin. Muutama sarja perinteisen voimaharjoituksen päätteeksi ei veisi liikaa aikaa ja resursseja ja jos sillä saadaan pienikin ”vakuutus” vammautumista vastaan, niin aika on paremmin kuin hyvin käytetty.

Tämä alue olisi erittäin kiinnostava tutkimuksen kohde ja toivottavasti joku tarttuu siihen tulevina vuosina. Vähenisivätkö vammautumiset tällaista harjoittelua tehneillä verrokkiryhmään verrattuna? Entä olisiko esim. polven ristisiteissä ja kierukassa havaittavissa mitattavia muutoksia? Muuttuisivatko ne paksummiksi, vahvemmiksi, elastisemmaksi jne?

 

Sekalaisia poimintoja

Olen poiminut tähän muutaman asian, mikä jäi paripäiväisestä seminaarista erityisen hyvin mieleen.

• ”Rest doesn´t work very well.” Kun on tilanne, jossa jokin kehonosa on vammautunut ja kuntoutuksen alla, niin Ido ei usko täyslepoon tai ainakaan siihen, että se on optimiratkaisu. Liikkumista ja harjoittelua tulisi jatkaa vammaa kiertäen niin, että vammakohdan aineenvaihdunta pysyy vilkkaana, mikä edesauttaa paranemista. Lisäksi sen hetkinen suorituskyky pystytään säilyttämään mahdollisimman hyvin toipilasajasta huolimatta.
  

• Erikoistuminen tulee hinnan kanssa. Huippu-urheilijoiden tulee tehdä uhrauksia suorituskyvyn ja menestyksen eteen, mutta siitä maksettava hinta on tärkeää tiedostaa. Monissa lajeissa huipulla ollaan ennen 30 vuoden ikärajaa. Joissakin lajeissa kenties vähän myöhemmin, mutta edes kestävyyslajeissa näkee harvoin huippuja, joilla on mittarissa 40 vuotta tai enemmän. Ido sanookin, että kannattaa miettiä tarkkaan, että mitä nyt tekee ja kuinka se vaikuttaa tulevaisuuteen? Samalla keholla pitäisi elää kuitenkin vielä puoli vuosisataa urheilun huippuajan jälkeen.
  

• Telinevoimistelu on parasta, mitä lapselle voi tarjota. Mikään muu laji ei hyvin valmennettuna anna yhtä hyviä valmiuksia jatkoon. Tässä on kuitenkin tärkeää tehdä rajanveto ja hän sanookin, että 12 ikävuoden jälkeen harrastaminen alkaa kääntymään helposti itseään vastaan. Jo parikymppisillä voimistelijoilla onkin hänen mukaansa selkiä, joita näkee tyypillisesti eläkeläisillä. Allekirjoitan tämän monessa mielessä omakohtaisten kokemusten perusteella. Kaikki nuorena telinevoimistelussa olleet kaverit oppivat uusia liikkeitä ja taitoja usein luvattoman nopeasti.

• Roikkuminen on kova juttu. Ido uskalsi luvata, että roikkuminen oikein tehtynä edistää olkapäiden terveyttä lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Jos et pysty kannattelemaan vielä omaa painoasi, niin aloita kevennettynä jalat maassa. Jos tämä on puolestaan helppoa, niin etene yhden käden roikuntaa kohti. Idon sivuilla on asiaan liittyen uunituore hanging month -haaste

• Jätä ego ovelle. Vaikka harjoittelua ja liikkumista olisi tehnyt omasta mielestään paljon, niin harva on suoriutuu Idon materiaaleista kunnialla kylmiltään. Sen vuoksi onkin parempi suhtautua asiaan avoimin mielin aloittelijan asenteella ja edetä rauhallisesti.

 

Lopuksi

The Corset täytti odotukset, vaikka sisältö ei ollutkaan tarkalleen sitä, mitä kurssisivulla luvattiin. Aika meni tiukalle jo nytkin, eli lisää ei olisi ehditty käymään läpi.

Idon esiintymistä oli jälleen hienoa nähdä livenä ja esitettävä asia oli kiinnostavaa. Kukaan muu ei kuitenkaan esitä asioita tältä kannalta ja sen vuoksi kysymyksiä herää lisää aina sitä mukaa kun saa vastauksen johonkin asiaan. Uskon, että tulevaisuudessa monipuolisen liikkeen tärkeys ja mahdollisesti jopa improper alignment –harjoitteet yleistyvät. Ido on tässä mielessä pioneeri ja suunnan näyttäjä.

Loppuun vielä kiinnostuneille tuore vajaan parin tunnin mittainen haastattelu Idolta.

 

Muita linkkejä (päivitys)

Kokosin tähän pari vastaan tullutta linkkiä muiden kokemuksista samasta seminaarista ja sitä edeltäneeltä Movement X:stä.

Paleolates – I do Movement

Oliver Goetgeluck – 11 things I learned from Ido Portal