Tämä teksti on jatkoa aiemmin ilmestyneeseen blogitekstiin: Urheiluravitsemuksen neljä tasoa.
Kannatan aina yksinkertaistamista niin pitkään, kun mitään oleellista ei jää pois. Tämä on kantava teema myös tällä kertaa; jos mallia voi yksinkertaistaa neljästä tasosta kolmeen, miksei sitä myös tekisi? Tulos on kaikessa yksinkertaisuudessaan alla. Mitä korkeammalle tasoilla mennään, arvatenkin sitä parempi.
Jos harjoittelee vähänkin tavoitteellisesti, ravitsemuksen tilasta pääsee voi päästä hyvin kartalle jo miettimällä omia toimia listan kolmen kohdan kautta.
Taso 1
Vajaa energiasaatavuus on aina stressitekijä, mikä vaikuttaa ensimmäisenä palautumiseen ja treenivasteeseen, äärimmäisissä tapauksissa jopa perusterveyteen. Lyhyesti, on syytä varmistaa, että tämä osa-alue on kunnossa. Etenkin paljon harjoittelevilla energiasaatavuus voi olla tietämättään vajaata, vaikka voi ajatella syövänsä riittävästi tai peräti paljon. Tämän kohdan voi kerrata aiemmasta tekstistä.
Taso 2
Kun energiasaatavuus on saatu kuntoon, on aika kiinnittää huomiota, että mistä energia on peräisin. Tässä kohtaa puhutaan siis makroravinteista, eli proteiinista, hiilihydraarista ja rasvasta. Vielä ei ole tarpeen välttämättä edes kiinnittää sen suurempaa huomiota, että mistä ruoka-aineista makroravinteet tulevat.
Kun hyvä ja tavoitteita tukeva ruokailu on saatu rutiininomaiseksi, seuraava askel voi olla ruoka-ainevalintojen tarkastelu, etenkin jos sillä puolen on ilmeistä parantamisen varaa.
Taso 3
Viimeisellä tasolla ankat ovat nätisti rivissä. Energiasaatavuus ja makroravinteiden jakauma ovat, mitä pitääkin. Lisäksi ravitsemuksen ajoitus astuu kuvaan mukaan. Vaikka ajoituksella on ehkä pienempi rooli, mitä reilu vuosikymmen taaksepäin ajateltiin, sillä on silti merkitystä. Etenkin paljon harjoittelevilla palautumisen käynnistäminen nopeasti treenin jälkeen ravitsemuksen keinoin merkitsee paljon ja vaikutus kertaantuu tuntuvaksi jo viikkotasolla.
Lisäksi tasaisen ateriarytmin säilyttäminen on hyvä asia melkeinpä kenelle vain, sillä se tapaa johtaa parempiin ruoka-ainevalintoihin, annoskokoihin ja sitä rataa.
Bonuksena tähän kohtaan voisi vielä lisätä kasvisten, vihannesten, hedelmien tai marjojen sisällyttämisen joka aterialle sekä päivittäisen kuidun saannin suosituksen täyttymisen.
Poimi ensin matalalla roikkuvat hedelmät ja kehityksen kohteet pois. Hifistellä voi sen jälkeen, jos tarvetta ja viitseliäisyyttä on.
Vastaa