Kuulostaako Sherringtonin laki edes etäisesti tutulta? Peruskoulusta tuttuja lakeja ovat ainakin Newtonin, Gaussin ja Ampèren lait. Sherringtonia ei sen sijaan ole todennäköisesti mainittu. Korjataan tämä puute, sillä sen sovellukset ovat yksi tavoitteellisen voimaharjoittelun perustaidoista.
Kuva: wikimedia.com
Mistä on kyse?
Charles Sherrington oli 1800- ja 1900-luvulla elänyt fysiologi, joka palkittiin työstään mm. Nobel-palkinnolla. Hän selvitti vastavaikuttajalihasten vuorottaisen toiminnan: lihaksen jännittyessä, sen vastavaikuttajalihas rentoutuu. Tämä mahdollistaa puolestaan tasaisen ja tarvittaessa voimakkaan liikkeen. Vastavaikuttajalihasparin yhtäaikainen jännitys olisikin kaikkea muuta kuin taloudellinen tapa suorittaa liike, ikään kuin kaasua ja jarrua painettaisiin samanaikaisesti. Tämä on nimetty Sherrigtonin laiksi.
Toinen vähemmän tunnettu Sherringtonin oivallus oli, että lihaksen jännittäminen aktivoi myös sitä ympäröiviä tai sen toimintaan liittyviä lihaksia. Tätä nimitetään englanninkielessä nimellä Sherrington´s Law of Irradiation. Yksinkertaiselta kuulostavan ajatuksen käytännön sovellukset ovat kuitenkin sitäkin voimakkaammat, etenkin jos niitä ei ole käyttänyt ennen.
Käytännössä
Kehossa on kolme aluetta, joiden jännittäminen kasvattaa voimantuottoa lähes liikkeessä kuin liikkeessä. Ne ovat otevoima sekä vatsan ja pakaroiden jännittäminen. Kaksi viimeksi mainittua ovat voimakkaasti yhteydessä keskivartaloon ja sieltä saatavaan stabiliteettiin, mikä on äärimmäisen tärkeää erityisesti raskaissa moninivelliikkeissä.
Kaikkien näiden merkitystä voi kokeilla hyvin yhdellä liikkeellä – pystypunnerruksella. Versiolla ei ole suurta merkitystä, perinteinen levytangolla tehtävä tai yhdellä kädellä kahvakuulaa käyttäen toimivat molemmat hyvin. Yritä ensin nostaa paino pään päälle keskittyen vain nostoon. Muulla ei ole merkitystä. Lepää hetki ja toista sama jännittäen reidet, pakarat ja vatsa. Purista tankoa tai kuulan kahvaa niin voimakkaasti, että siitä on löydettävissä painaumat sarjan jälkeen!
Huomasitko eron näillä kahdella toistolla? Ensimmäinen tyyli saattoi onnistua mutta tuntui tuskin helpolta, jos vartalo antoi liikkeelle yhtä hyvin tukea kuin pehmeäksi keitetty nuudeli. Vastaavasti jälkimmäisellä tavalla tanko tai kuula saattoi kohota pään päälle yllättävänkin ripeästi!
Taidon jalostaminen
Olen käyttänyt Sherringtonin laista pitkään yksinkertaisesti nimitystä kokovartalojännitys. Se kuvaa hyvin yhdellä sanalla, mitä pystypunnerruksen ja yhtä lailla myös tavallisen etunojapunnerruksen aikana tulisi tapahtua. Alkuun voimakkaan jännityksen luominen voi viedä huomattavan määrän ajatuskapasiteettia, jopa niin paljon, että se on pois itse tavoitteesta eli liikkeestä. Alkuun suhde voi olla esimerkiksi 70/30 jännityksen ja liikkeen välillä. Pian harjoittelun myötä suhde kääntyy ja tämä näkyy suurempana kilomääränä tangossa tai esimerkiksi haastavimpana kehonpainoliikkeiden variaatioina.
Sherringtonin lain ja kokovartalojännityksen käyttö ovat ennen kaikkea harjoiteltavia taitoja. Yleensä jo lyhyen harjoittelun jälkeen liikkeelle saa luotua ”tukevan alustan”. Tämän osa-alueen huippuunsa virittäminen vie tietenkin aikaa mutta harjoittelu kannattaa aloittaa välittömästi, jos asia on uusi. Maastavetospesialisti Andy Bolton on sanonut osuvasti, että huipputason nostajan erottaa yksinkertaisesti seikka, että he pystyvät luomaan enemmän jännitystä ja olemaan tiukempia kuorman alla ja noston aikana.
Lopuksi on vielä syytä ottaa puheeksi liikenopeus. Optimaalinen jännityksen määrä riippuu liikkeestä ja ennen kaikkea liikenopeudesta. Jännitys ja toisaalta nopea rentoutuminen ovat samana kolikon kaksi puolta. Nopeus edellyttää nopeaa voimantuotto ja toisaalta yhtä lailla myös kykyä rentoutua. Mitä suurempi voimantuoton vaatimus on, sitä hitaampi liikenopeus ja vastaavasti sitä enemmän jännitystä tarvitaan. Vastaavasti äärimmäisen nopea liike, kuten hyppy tulee pystyä tekemään voimakkaasti mutta samalla riittävän rennosti, jotta voimantuotto ei haittaa liikenopeutta. Muutama esimerkki liikkeineen selventää asiaa. Skaala 1-10 kuvaa tarvittavaa jännityksen määrää ja siten myös voimantuottoa. 10 on maksimaalinen jännitys, 0 on täysi rentous.
Perusasioita. Huipputekijät ovat kuitenkin aina parempia perusteissa. Toivon mukaan tämä oli jo tuttua asiaa. Jos näin ei kuitenkaan ollut, ota uudet opit käyttöön!
Vastaa