Resilienssi (engl. resilience) on mahdollisesti oudolta kuulostava sana, jolle ei ole suoraa vastinetta suomenkielessä. En yleisesti suosi lainasanojen käyttöä, koska uhka kapulakielen puolelle menemisestä kasvaa huomattavasti. Jos ja kun muuta vastinetta ei kuitenkaan ole olemassa, sillä mennään mitä on tarjolla. Tämän johdosta pitäydymme siis resilienssi-sanassa.
Mutta mitä resilienssi on ja ennen kaikkea mitä se tarkoittaa? Lyhyt määritelmä voisi kuulua, että resilienssi on kykyä sietää vaikeuksia.
Tarkempi määritelmä
Vaikka edellä ollut lyhyt määritelmää ajaa jo asiansa, sitä on hyödyllistä laajentaa hieman. Resilienssin on ominaista muun muassa: joustavuus, sitkeys, sinnikkyys, lannistumattomuus, sietokyky ja kestävyys.
Listaa lukiessa tulee nopeasti ajatus, että resilienssillä ja suomalaisella sisulla on paljon yhteistä. Vaikka yhtäläisyyksiä on paljon, näitäkään ei voi kuitenkaan pitää täysin synonyymina. Sisua tutkinut ja paljon aiheesta kirjoittanut Emilia Lahti käyttää englanninkielessä usein sanaa grit.
Elintapalääkäri Vilho Ahola on kirjoittanut resilienssistä ytimekkäästi ja nostaa siitä esiin eri osatekijöitä joita ovat optimismi, taito kohdata ja käsitellä pelkoa, oikeiden roolimallien ottaminen, fyysinen kunto, kognitiiviset taidot ja tarkoituksen tunne. Täyden 10 kohdan listan voi lukea yllä olevasta linkistä.
Kiva juttu, entä sitten?
Kuulostaa kivalta sanaleikiltä ja sitä rataa. Mitä tästä voi hyötyä ja miten resilienssi liittyy tavoitteelliseen treenaamisiin? OP:n Joni Jaakkola sanoi hetki sitten osuvasti Facebook-seinällään, että ei ole olemassa todennäköisesti asiaa tai elämän osa-aluetta, jossa resilienssistä ei olisi hyötyä! Toki voidaan tulla tilanteeseen, jossa sen kehittämisestä ei saada enää merkittävää apua mutta uskallan väittää, että tämä menee niin sanottuun don´t worry -kategoriaan. Jos resilienssiä pääsee kehittymään liikaa ja samalla voi todeta olevansa kuluneen treenijakson jäljiltä ”liian vahva” ja hypertrofiaakin on päässyt tapahtumaan kuin varkain, voi taputtaa itseään olalle.
Harjoittelun osalta hyvä resilienssin taso voi tarkoittaa esimerkiksi:
- Hyvä treeni onnistuu muillakin kuin parhailla välineillä, optimiolosuhteissa ja parhaaseen mahdolliseen kellonaikaan.
- Haastavan treenin tai harjoitusjakson vie suunnitellusti loppuun – järki ja kohtuus mukana pitäen.
- Säännöllisyys. Fiiliksen puute, sadesää tai hetkellinen motivaation puute eivät riko harjoitusjaksoa. Tässä kohtaa hyvä mainita, että subjektiivisia tuntemuksia on silti tärkeää kuunnella.
- Vastoinkäymiset eivät lannista. Niitä tapahtuu takuuvarmasti esimerkiksi sairastumisten, aikataulumuutosten tai muiden odottamattomien tapahtumien muodossa.
- Huono treeni ei saa tarpeettoman suuria mittasuhteita. Epäonnistumisia – itsestä riippumattomia tai riippuvaisia – tulee takuuvarmasti. Niihin suhtautuminen määrittää, että ovatko ne pitkällä juoksulla hyödyksi vai haitaksi.
- Muut treeniä tukevat osa-alueet pysyvät kasassa. Arjen tulisi kestää muutaman vastoinkäymisen tai niin sanotun elämän heittämän kierrepallon ilman, että ruokailut siirtyvät kultaisen M:n logoilla varustettuun ravintolaketjuun ja vuorokausirytmi heittää kärrynpyörää.
Catalyst Athleticsin sivuilla julkaistu Matt Foremanin kirjoittama artikkeli painonnostaja Nicu Vladista on jo itsessään erinomainen teksti mutta se toimii lisäksi myös hyvänä esimerkkinä resilienssistä harjoittelussa. Alla on kaksi suoraa lainausta tekstistä:
I learned a lot about mental discipline as I watched this workout. After his missed snatch attempts, Nicu had no reaction whatsoever. He did not get visibly upset or discouraged in any way. His face remained stoic and he simply progressed to the next weight, confident that he would make any technical corrections that were needed.
At one point, the reporter asked Nicu what he thought about training with our top young junior lifters. Although I’m not quoting him word-for-word, I remember his answer clearly and it was this: “In Romania, I train on a bar that is bent. My gym has bad lighting and very little heat in the winters. Here in America, you have everything you need to train. It’s not in the bar or the gym or the platform… it’s in you.”
Mitä näistä kahdesta lainauksesta on opittavaa? Epäonnistunut suoritus tai jopa kokonainen treeni ei pitäisi kaataa venettä, eikä edes keikuttaa sitä liioin. Painonnosto on vielä tässä yhteydessä erinomainen esimerkki, sillä laji on vähintään yhtä paljon henkinen kuin fyysinen. Jos edellinen toisto epäonnistuu, vaatii paljon henkistä kanttia ja itseluottamusta lähteä hyvällä itseluottamuksella seuraavaan toistoon vielä suuremmalla kilolukemalla. Toinen kohta liittyy harjoitusvälineisiin ja olosuhteisiin. Jos olympiavoittaja on voinut harjoitella kierolla levytangolla, ehkä ainakin satunnaisen treenin pystyy tekemään hyvin, vaikka Eleikon tanko olisi varattuna ja käsipainoja ei löydy kuin 5 kg hyppäyksin.
Mistä sitä saa?
Toivon mukaan ainakin kiinnostuit ainakin alustavasti ja ehkä jopa vakuutuit, että resilienssistä on hyötyä. Mistä sitä saa ja voiko sitä kehittää? Resilienssi voi olla jossakin määrin synnynnäinen ominaisuus, mutta ympäristöllä on todennäköisesti merkittävästi suurempi vaikutus. Resilienssi on siis kehitettävissä oleva ominaisuus aivan kuten pitkäjänteisyys, huomion keskittäminen tai vaikkapa uuden kielen tai taidon opettelu. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä tehdä erottelu, että yksiselitteisen ominaisuuden sijasta kyseessä on enemmänkin prosessi ympäristön kanssa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Tavoitteena ja lopputulemana on positiivisten tunteiden ja hyvinvoinnin edistäminen ja toisaalta kyvyttömyyden, liiallisen riskin ja vaaran tunteiden välttäminen.
Miten resilienssin harjoittelun voi aloittaa? Aiheen opiskelu esimerkiksi lukemalla on yksi ilmeinen vastaus. Esimerkiksi stoalaiseen elämänkatsomukseen tutustuminen voi olla hyödyllistä. Muita perehtymisen arvoisia lähteitä ovat muun muassa:
Freakonomics Podcast – How to Get More Grit in Your Life?
Angela Duckworth – Grit: The Power of Passion and Perseverance
William B. Irvine – A Guide to the Good Life: The Ancient Art of Stoic Joy
Viktor E. Frankl – Man´s Search for Meaning
Alfred Lansing – Endurance: Shackleton´s Incredible Voyage
Lisäksi elämänkerrat voivat toimia hyvänä lähteenä sopivan perspektiivin saamiseksi. Viimeisenä listassa oleva Shackletonin matkaa käsittelevä teos on tästä hyvä esimerkki. HS:n tilaajat voivat tutustua hänen tarinaansa jo jokin tovi sitten ilmestyneessä artikkelissa. Tarinan opetuksena on lyhyesti, että jos tällaisissa olosuhteissa on pystytty selviämään ja toimimaan lisäksi järkeviä ja laskelmoituja ratkaisuja tehden, arjen pyörittäminen pitäisi onnistua ilman, että pipo on jatkuvasti kovin kireällä.
Lukeminen on yksi tapa oppia, mutta käytäntö opettaa vielä paremmin. Ajoittain epämukavuusalueella käyminen on suositeltavaa lähes kenelle vain ja se voi ottaa monta muotoa. Esimerkiksi viikon vaellusmatkan jälkeen LVI-olot tuntuvat yhtäkkiä hyvinkin luksukselta ja kotimatkalla loskakelissä tai sateessa kastuneet sukat eivät enää haittaakaan, kun ne voi vaihtaa oitis kuiviin. Tässäkin tärkeää on riittävä palautuminen epämukavuusalueella vietettyjen jaksojen välillä, aivan kuten harjoittelussakin. Hiljalleen toleranssi haasteille nousee ja epämukavuusalue laajenee eli resilienssi kasvaa. Raja tulee tässäkin vastaan, että mikä vielä järkevää ja tarkoituksellista ja mikä ei. Esimerkiksi Tim Ferriss sanoo tekevänsä kuukausittain usean päivän paastojakson ja nukkuvansa keittiön lattialla. Jokainen päättäköön itse, että mihin kohtaa tämä putoaa epämukavuusalueella olemisen ja järkevyyden asteikolla.
Summattuna. Mieti asiaa ja anna sille aikaa. Se ei välttämättä tunnu nyt ajankohtaiselta ja siihen voi palata halutessaan myöhemmin. Kuka tahansa hyötyy resilienssistä ja jo pienillä ajattelun tasolla tapahtuvilla muutoksilla voi saada aikaan suuren eron.
Vastaa