Kengillä on suuri vaikutus harjoitteluun ja jokapäiväiseen liikkumiseen. Itse asiassa niiden merkitystä on alettu ymmärtämään vasta viime vuosina. Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus lähteä vääntämään, että onko paljain jaloin vai topatuilla treenaaminen oikea tapa. Sen sijaan listaan tähän omia suosikkejani, perusteluja niille ja niiden hyviä sekä huonoja puolia.
Jalkaterä on äärimmäisen hieno kokonaisuus. Jalan kaari varastoi ja vapauttaa energiaa askelluksen aikana ja jalkapohja on yksi tiheimmällä hermotuksella varustettuja alueita kehossa. Tarkoituksena kaikella tällä on, että ihminen pystyy liikkumaan mahdollisimman taloudellisesti ja saa jatkuvasti tietoa ympäristöstä myös tuntoaistin avulla.
Mitä hyvältä kengältä vaaditaan?
Teen ensiksi pienen rajanvedon. Puhun nyt harjoittelusta, jossa käytetään mahdollisesti lisäpainoja ja tehdään kenties lisäksi hyppyjä tasamaalla tai pienille korokkeille. Tavanomainen voimaharjoittelu kehonpainolla, levytangolla tai vaikkapa kahvakuulilla täyttää nämä tunnuspiirteet. Mitä se ei sisällä ovat nopeat suunnan vaihdokset ja toistuvat hypyt. Toisin sanoen, nämä asiat eivät koske koripalloa, salibandya tai muita vastaavia lajeja.
Voimaharjoittelua ajatellen hyvä kenkä on mahdollisimman minimaalinen. Pohja on ohut ja tasainen sekä kengässä ei ole mitään erillistä vaimennusta. Tarkoitus on saada lattiaan tai maahan mahdollisimman välitön tuntuma. Lisäksi kenkien tulee olla riittävän tukevat tai ne tulee olla sidottuna jalkaan tarpeeksi tiukasti. Noston aikana ei saisi epäilyttää hetkeäkään, että pysyykö tossu jalan alla oikeassa asennossa.
Tavallisia ehdokkaita ovat Converset ja vastaavat, Vibram ja muut paljasjalkakengät sekä tietysti painonnostokengät.
Ehdokkaat
Paljaat jalat
Simppelein ja helpoin vaihtoehto! Treenaan itse edelleen paljon paljain jaloin lähes aina kun se on mahdollista. Tämän välittömämpää tuntumaa alustaan on arvatenkin vaikea saada. Haittapuolena on, että harjoitteluympäristö tulee tuntea hyvin, että sinne voi mennä ilman jalkineita. Olen joutunut etsimään tikunpalasia jalkapohjasta pariin kertaan jopa tutulla salilla tehdyn treenikerran jälkeen.
Vahvuutena on suora ihokontakti alustaan. Sen merkitystä ei ymmärretä vielä nykypäivänäkään täysin. Se, että jalan ja alustan välissä on mahdollisimman vähän materiaalia (esimerkiksi vain sukka tai minimalistinen jalkine) on jo suuri asia. Tiheän hermotuksen ansiosta jalkapohja pystyy antamaan kuitenkin vielä sen lisäksi paljon enemmän tietoa, jos alustaan on suora ihokontakti. Sen osuus ja merkitys kokonaiskuvassa on vielä tutkinnan alla.
Vibram Five fingers
Voisi sanoa, että Vibramit aloittivat ”paljasjalkakenkäbuumin”. Nämä tulevat hyvänä kakkosena tai ovat melkein tasoissa syntymäkenkien kanssa omalla listallani. Pohja on hyvin ohut ja mikä tärkeintä, varpaat pystyvät liikkumaan vapaasti erikseen. Sillä on suuri vaikutus kokonaistuntumaan. Myös muut minimalistiset kengät kuten Vivot tai Feelmaxit ovat mainio vaihtoehto, mutta itse olen mieltynyt Vibramien tuntumaan, jossa varpaat pystyvät liikkumaan vapaasti.
Hyvänä tai huonona puolena, miten se haluaakaan nähdä, on että Vibramit ovat tehokas keskustelun avaaja. Kommentit vaihtelevat kahden ääripään väliltä: ”Ahaa, Born to Run on selvästi luettuna.” Tai vaihtoehtoisesti: ”Hyi hemmetti! Mitkä nuo ovat?!”
Converset yms.
Converset ovat voimanostajien ja muiden kuntosaliharrastajien suosima vaihtoehto. Hyvänä puolena on asiallinen ulkonäkö sekä jämäkkä ja tasainen pohja. Aivan paljasjalkakenkien tasolle ei jalkatuntumassa päästä, mutta kohtuulliselle tasolle kuitenkin. Nämä ovat oma valintani liikkeissä, joissa kengät ovat pakollinen tai erittäin hyvä olla. Esimerkiksi nordic raise on käypä esimerkki tällaisesta tapauksesta.
Hyvänä puolena Converseissa ja muissa simppeleissä vapaa-ajan kengissä on hyvä saatavuus ja tuurin sattuessa myös kohtuullinen hinta.
Osiris 45 -kengät ovat hoitaneet treenitossujen virkaa mainiosti.
Painonnostokengät
Olin pitkään hieman skeptinen PN-kenkiä kohtaan. En siis tarkoita, ettenkö usko niiden tuomiin hyötyihin. Tuhannet ja tuhannet painonnostajat ympäri maailmaa tuskin ovat väärässä. Painonnostokengille on ominaista erittäin jämäkkä pohja (ääni nostolavaan aiheutuu siitä) ja mikä tärkeintä, pieni korko kannan alla. Korko kompensoi nilkan liikkuvuutta, joka mahdollistaa tiukan polvikulman kyykyn aikana. Kun polvi on mahdollisimman koukussa, niin polvet voivat olla kyykyn aikana edempänä ja samalla myös asento ja ryhti kyykyn aikana paranee.
Ensimmäinen valakyykky PN-kengillä tehtynä oli lähes silmät avaava kokemus. Ihmettelin, että tämähän tuntuu lähes tulkoon mukavalta! PN-kenkien (tai muun korokkeen) käyttämisen vaikutusta polvien terveyteen on tutkittu jonkin verran. Näyttää siltä, että käytöllä ei ole haittavaikutuksia polvien kuntoon.
Mitkä kengät mihinkin nostoon?
Tiivistetysti sanottuna suosin minimalistisia kenkiä harjoitellessa aina kun mahdollista paria poikkeusta lukuun ottamatta.
1) Jos teen painonnostoliikkeitä, niin käytän luonnollisesti PN-kenkiä. Nehän ovat tehty sitä varten, joten se on varsin perusteltua.
2) Käytän PN-kenkiä myös etukyykkyä tehdessä. Olin pitkään hieman epäluuloinen ja jopa hieman PN-kenkiä vastaan kyykkyjen harjoittelussa. Ajatuksena pohjalla oli, että em. jalkineiden käyttö estää luontaisen liikkuvuuden kehittymisen kyykkyä varten tai voi jopa huonotaa sitä ajan myötä. Kuitenkin koitettuani etukyykkyä ensimmäisen kerran PN-kengillä olin myyty niiden hyödyistä. Tuntui, että selän pystyi lähes tulkoon lukitsemaan neutraaliin linjaan! Sen jälkeen piti vain keskittyä liikkumaan ylös ja alas. Vahvistus tälle oli Eric Cresseyn taannoinen artikkeli, jossa hän painotti pienellä korolla varustettujen kenkien käyttöä etukyykyssä.
Entä muut kyykkyvariaatiot? Etukyykyn lisäksi en tee tällä hetkellä muita kun maljakyykkyjä ja etukyykkyjä kahvakuulalla. Näissä liikkeissä kehon etupuolella oleva paino auttaa kyykyn tekemisessä oleellisesti, joten PN-kengät eivät ole tarpeen.
Summa summarum: Etukyykkyihin ja PN-liikkeisiin PN-kengät, muuten syntymäkengät, jos mahdollista.
Vastaa