Kirjainyhdistelmä RKC tulee sanoista Russian Kettlebell Challenge. Kyseessä on Pavel Tsatosulinen järjestämä kahvakuulaohjaajakoulutus. Arviolta 90% osallistujista on jo liikunta- ja valmennualalla työskenteleviä tai sinne pyrkiviä.
Pelkästään omaa harjoittelua ajatellen koulutus on joidenkin mielestä jopa yliampuva. Mikä erottaa RKC:n muista koulukunnista kuten IKSA ja IKFF? Kahvakuulaurheilussa keskitytään taloudellisuuteen. Kilpailuissa on tarkoitus tehdä mahdollisimman monta toistoa kymmenessä minuutissa tempauksia tai työntöjä. Sen vuoksi taloudellisuus on tärkeää. Tätä kutsutaan toisinaan nimellä ”soft style”. Pavelin koulukunnan suuntaus tunnetaan puolestaan ”hardstyle” -tyylinä. Liikkeissä keskitytään taloudellisuuden sijaan mahdollisimman suureen voimantuottoon ja nopeuteen. Nämä ovat ominaisia asioita esimerkiksi kamppailu-urheilussa, jonka asettamiin vaatimuksiin hardstyle alunperin kehitettiin. Arvatenkin se kantaa myös suurimpaan osaan muista urheilulajeista. Koulutusta ei läpäise maksamalla osallistumismaksua, olemalla paikalla ja laittamalla rakseja ruutuun.
Kolmepäiväistä rupeamaa on verrattu usein erikoisjoukkojen alokaskauteen. Päivät olivat kestoltaan 8-10h. Jokaisen liikkeen opetus- ja harjoitteluosuus kesti noin 80min. Sen lisäksi päivittäin pidettiin vielä pari kappaletta 20min mittaisia treenejä. Koulutusta ei kannata ajatella pelkästään kahvakuulakurssina. Kuulat ovat ennemminkin vain metodi oikeanlaisen liikkeiden opettamiseen ja niiden tarkkailuun. Pavel itse käytti sanaa ”entry point”, joka on hyvin kuvaava. RKC:n nimittää itseään termeillä ”school of strength”.
Valmentajalegenda Dan John käyttää ainoastaan RKC -lyhennettä nimensä perässä. Sen lisäksi hän on mm. historian ja teologian tohtori, Titteleitä siis on, mutta hän on sanonut, että vain RKC on mainitsemisen arvoinen.
Tarkemman jutun kokemuksesta voi lukea uudesta ProBody lehdestä. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat ja videot enemmän kuin kuvat. Lopuksi vielä Kettlebell centerin kuvaamat videot kolmipäiväisestä lystistä.
Kuulostaa mielenkiintoiselta! En ole Pavelia koskaan tavannut mutta olen useiden hänen koulutuksissaan olleiden kertoneen että hän on hyvä kouluttaja. Vaikka nämä henkilöt ovat edustaneet kilpailevia firmoja.
Tuo soft style -juttu on se mitä tyypillisesti kahvakuulaurheilusta ymmärretään väärin, varmaan johtuu siitä että treeniuran alussa varsinkin keskitytään tekniikkaan ja tahdin ylläpitämiseen, jolloin toistoja minuutissa ei aikasarjoissa tule montaa (toisin kuin vaikka intervalleissa, joita niitäkin tehdään). Silti, itse liikkeet tehdään nopeasti ja räjähtävästi, ja sitten toistojen välillä palaudutaan.
Perusperiaatteet ovat mun mielestä, siis sen perusteella mitä olen Pavelin kirjoista lukenut, samanlaisia kuin kahvakuulaurheilussa. Rytmikäs hengitys, rentoutus-jännitys-rentoutus yms jutut. Yritän siis sanoa että en usko siihen keinotekoiseen hard style / soft style -kahtiajakoon lainkaan, vaan että treenaajan tavoite on se mikä ratkaisee mitä kannattaa tehdä 🙂
Perusperiaatteet ovat varmasti samoja, eihän se kuulan heiluttelu muuten varmaan edes onnistuisi. Suurimmat erot ovat ehkä symmetrian säilyttäminen liikkeiden aikan yms. Eli esimerkiksi tempauksessa ja yhden käden etuheilautuksessa hartialinjan tulee olla suora, kiertymistä ei saa ilmetä jne. Tällöin liikkeestä tulee keskivartalolle hieman haastavampi.
Ei ole todellakaan tarkoitus aloittaa sotaa suuntauksien välillä. Erotkin voivat olla loppuen lopuksi aika pieniä, riippuen miten on tottunut tekemään. RKC:ssa omaksi parikseni sattui venäläinen kaveri, jolla oli tausta gs:ssä. Joitakin tekniikoita saatiin takoa lihasmuistiin ihan toden teolla, että menivät perille. ) Kaikilla tilanne tuskin on kuitenkaan tuo.
Joo, voi olla että osa kouluttajista painottaa eri asioita ja jotkut ns. koulukunnat nojaavat johonkin tiettyihin vivahteisiin mutta nostamisen perusperiaatteet ovat mua itseä kiinnostavia juttuja, siis ne kaikki vanhat ja kuluneet jutut. Olen itse nostamisen kannalla, en minkään tietyn firman tai koulukunnan, tai ainakin yritän vältellä sitä 🙂
Pavel oli mun ensimmäinen kahvakuulatietolähde ja edelleen hänen materiaalinsa on laadukasta mun mielestä varsinkin siksi että siitä on aloittelijan helppo saada kiinni. Muutenkin on pitänyt linjastaan hienosti kiinni vuosien varrella.
Koulukuntasodat taidettiin käydä jo jenkeissä joskus 2007 ja siitä eteenpäin, ja se oli viihdyttävää mutta myös väsyttävää seurattavaa. Enemmän taisteluissa taisi olla kyse rahasta ja henkilökemioista kuin nostamisesta 🙂
Perusperiaatteet ovat samat, siitä ei pääse mihinkään. Ainakaan jos on kyse yhtään järkevästä toiminnasta. Vanha lainaus sopii tähän väliin:
”As to the methods there may be a million and then some, but principles are few. The man who grasps principles can successfully select his own methods. The man who tries methods, ignoring principles, is sure to have trouble.”
– Ralph Waldo Emerson (1803-1882)
Koulukuntien väliset sodat ovat se viimeisin juttu mihin kannattaa aikaa ja vaivaa satsata. Kuten jo taisin edellä sanoa, niin parasta on usein valita ne jutut mitkä toimii itsellä ja suhtautua varauksella ääripäihin.
Toi on hyvä lainaus, pätee moneen juttuun!