Oma asevelvollisuuden tuli suoritettua aikanaan laskuvarjojääkärinä. Oikeastaan kiinnostus tavoitteelliseen harjoitteluun heräsi toden teolla juuri palveluksen aikana. Pääsykokeissa pärjäsin jopa yllättävän hyvin ottaen huomioon, että valmistautuminen oli tehty täysin lonkalta, joskin silti perinpohjaisesti. Lyhykäisyydessään: paljon leuanvetoja, hiihtoa ja juoksua. Tällä ”ohjelmalla” olin oman pääsykoe-eräni fyysisen koeosuuden jaetulla 1. sijalla. Kuten sanonta kuuluu: Good ol´times! Voi kunpa kehitystä tulisi edelleen yhtä mukavasti!
Kuva: suomenmuseotonline.fi/
Palveluksen jälkeen on arvatenkin tullut mietittyä, että mikä pääsykokeisiin valmistautuessa meni erityisen hyvin ja mitä tekisin mahdollisesti nyt eri tavalla. Samaa ajatustyötä on tullut tehtyä myös palveluksen aikaisesta harjoittelusta, vaikka valtio tarjoaakin ajoittain fyysistä aktiviteettia enemmän kuin tarpeeksi. Kaikki hyppykoulutuskauden kokeneet voivat varmasti samaistua tähän…
Mutta mennään viimein asiaan! Olen kirjoittanut ajatuksia samasta aiheesta jokin aika sitten Valmistautuminen laskuvarjojääkäriksi -otsikolla. Teksti on edelleen paikkansa pitävä ja asiasta kiinnostuneiden kannattaa kahlata myös se läpi. Tämän lisäksi alla on kahden nuoren taistelijan huomioita. Molemmat haluavat pysyä nimettöminä. Erikoisjoukossa palvelevia ei kutsuta syyttä hiljaisiksi ammattilaisiksi, heh.
Huomiot ovat kursiivilla ja olen lisännyt lyhyesti omia huomioita niiden perään.
Otin yhteyttä Jukkaan vuoden 2016 tammikuun lopussa, taisi olla samana päivänä kun nöyrästi poistuin Kouvolan jäähallista laskuvarjojääkärikomppanian pääsykokeista juoksutestin lyömänä. Tiedossa oli jo hakeminen uudestaan Uttiin sekä nyt myös Immolaan, vaikka oma palvelus ehtiikin alkaa saapumiserällä 1/17.
Vuoden 2016 erään hakiessa olin treenaillut itsenäisesti pääsykokeita varten, ohjattua treenitaustaa ei löydy vaan painotus on ollut punttitreenissä sekä satunnaisessa lenkkeilyssä ja uinnissa. Luulin treenanneeni paljon ja hyvällä sykkeellä mutta Jukan valmennuksessa ymmärsin, että treeniä oli ollut tarpeeksi mutta se ei ollut tarpeeksi viisasta.
Alkupään treenit välillä suoraan sanottuna turhauttivat, hitaita lenkkejä ja puntilla suhteellisen pieniä painoja. Tämä tilanne on varmaan jokaiselle nuorelle urheilijalle turhauttava mutta tärkein on tehdä asiat fiksusti ja luottaa nousujohteisuuteen, ja etenkin jättää se ego viimeistään sinne salin ovelle.
Itse olen viihtynyt salin puolella aina hyvin, siksi olikin tärkeää, että treeniohjelmaan kuului paljon myös punttia ja tästä olikin paljon hyötyä pääsykokeissa, kun ei ollut sieltä heikoimmasta päästä. Hapenottokyky ei välttämättä ollut huipputasoa mutta siinä vaiheessa, kun juostessa omasta reidestä löytyy vielä ruista muiden hyytyessä, oli piristävää vetää sisäkurvissa ohi.
Treenejä tehdessä on muistettava, että muuttujia on paljon ja aina treeni ei kulje niin hyvin kuin mahdollista, tärkeää silti aina yrittää parhaansa sillä ainahan kävelylenkki voittaa päivän sohvalla makoilun.
Totuus on se, että ei niitä intervallitreenejä aina tehnyt mieli lähteä tekemään kauniina kesäpäivänä, kun puhelin huutaa terassikutsuja. Kannattaa aina pitää kultainen keskitie treenien ja muun elämän välillä tuhoamatta kumpaakaan, selkeillä tavoitteilla ja hyvällä motivaatiolla aikaa kyllä löytyy kummallekin. Pitäkää myös se päämäärä kirkkaana, itsellä yhtäkään treeniä en tehnyt jossa en olisi ajatellut pääsykokeita edes hetken verran.
Juoksua varten lisäpainoharjoittelu aloitettiin aika myöhään, vasta noin kuukausi ennen Immolan testejä. Tämä ei välttämättä ollut huono asia, sillä siirtymisiä painavien varusteiden kanssa tuli paljon oman varusmiespalveluksen alkaessa 1/17.
Reppujuoksu on testien eniten karsiva testi, tämä johtuu osaksi siitä, etteivät jalat ole tottuneet painoon mutta varmaan yhtä paljon myös siitä ettei pääkoppa ole tottunut painon tuomaan erilaiseen rasitukseen ympäri kehoa, ei siis vain jaloissa. Kun maitohapot pitävät jaloissa kotibileitä, rinkan nauhat rajoittavat hengitystä ja alle puolessavälissä juoksua vasemman kengän nauhat aukeavat tulee väkisin mietittyä pariin otteeseen luovutusta.
Itselle vaikein osa-alue oli hiihto sekä uinti. Uinnissa täytyy muistaa, että vaikka itsellänikin on aika hyvä uintitekniikka, uinti ilman laseja on todella eri maailma, hiukan jopa ahdistava sellainen. Tämä korostuu Immolassa sillä uinti on viimeinen osa-alue. Hiihdon monet aliarvioivat, niin myös minä. Utissa hiihtotesti jäisellä ladulla oli viimeinen osa-alue ja aikamoista selviytymistä huonon tekniikan sekä vääränkokoisten varusteiden kanssa. Kaaduinkin jokaisessa alamäessä ja maalissa olo oli kuin rekan alle jääneenä. Sinnikkyys kuitenkin palkitaan.
Itse selvisin Immolan sekä Utin testien loppuun asti ja edessä on vain odotus tuloksista. Kävi miten kävi, vuosi Jukan treenattavana oli todella antoisa niin fyysisen kuin henkisenkin kunnon kannalta.
Lyhyesti huomioita tähän liittyen. Motivoituneiden harjoittelijoiden kanssa on aina yhtä hienoa ja innostavaa tehdä töitä. Pelkästään se, että hakee LsVJK:n riveihin toimii tiheänä seulana. Treenijaksot sujuivat hyvin ja kehitystä tuli joka osa-alueella. Uskallankin olettaa, että voimataso oli kokelaiden korkeimmasta päästä. Kestävyysominaisuuksia ei sovi silti unohtaa, sillä pääsykokeet painottavat niitä verrattain paljon. Myöhemmin sama ilmenee totta luonnollisesti myös palveluksessa mutta ei aivan yhtä korostetusti tai asia on jopa päinvastoin. Painava rinkka kesyttää usein nopeimmankin ratajuoksijan askeleen. Repun tai lisäpainoliivin käyttöönoton kanssa halusin olla erityisen säästeliäs, että mahdollisilta rasitusvammoilta vältytään ennen h-hetkeä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun tällä tapaa saa juostua itseltään kirjaimellisesti jalat alta.
Tärkeä osa valmistautumisessa, mikä ei tullut yllä ilmi on varsinaisen testipäivän harjoittelu ikään kuin simulaation tapaisesti. Tehdään siis kaikki fyysisten testien osiot erotettuna 45-120 minuutin tauoilla toisistaan. Tämä antaa oikean kuvan siitä, että millainen testipäivä tulee olemaan. On hyvin eri asia harjoitella ja tehdä testiosioita yksitellen verrattuna siihen, että ne tulevat kaikki saman päivänä aikana. Hyödyt tässä menettelyssä eivät ole pelkästään fyysiset, ne antavat jopa enemmän eväitä henkisen puolen valmistautumiseen. Kun kokonaisuuden on käynyt läpi vähintään kertaalleen ennen, tietää tarkalleen mitä on vastassa ja mikä oma hyvä suoritustaso on. Oletan, että vain murto-osa hakijoista tekee pääsykoepäivän simulointia.
Sotilaspuolen toimintaa ja niin sanottuihin taktisiin ammatteihin liittyy myös merkittävä epävarmuus, jota pitää oppia sietämään. Tämä ilmeni jo testipäivinä, sillä fyysisten testien järjestys oli erilainen esimerkiksi Immolassa ja Utissa sekä lähes täysin päinvastainen verrattuna testikertaan, jolloin olin itse rivistössä.
Mutta jatketaan toisten kokemusten merkeissä, jotka ovat tällä hetkellä palveluksessa olevan taistelijan näppäimistöltä.
Blogistanne oli suuri hyöty. Sieltä tuli imettyä tietoa usean vuoden ajan ja motivoitua saamaan itsestään mahdollisimman paljon irti. Myös tekemäsi opas tälle kurssille hakemiseen oli hyödyllinen, se avasi jonkun verran asioita. Voimaharjoittelun tärkeyden ymmärtäminen ja sen tekeminen oli ja on todella hyödyllistä! Auttaa rinkan/kaiken muun tavaran kantamisessa huomattavasti, pelkkä hyvä juoksukunto ei auta kovin pitkälle – ja voimaharjoittelu auttaa pärjäämään tupapaineissa! Sitä kautta saatu voimakestävyys on myös ollut tärkeää. Kehonhuollon osaaminen on varsinkin hyppykoulutuskaudella ollut kova sana. Jos jostain syystä kurssilta on lähdetty pois, se on johtunut alaraajojen rasitusmurtumista tai jopa vakavammista vammoista. Juoksuun totuttelu kannattaa siis tehdä hyvissä ajoin. Itse juoksin ennen palvelusta muutaman maratonin, ja mielestäni siitä oli hyötyä. Ei välttämättä tarvitse yhtä pitkiä matkoja juosta, mutta silleen että tietää suunnilleen, miltä tukala olo voi tuntua.
Monipuolisen liikunnan harrastajat ovat pärjänneet ehkä parhaiten, pallo-, joukkue- ja kamppailu-urheilu yhdistettynä omatoimiseen sali- sekä juoksuharjoitteluun näyttää antavan hyvän pohjan. Itse uppopalloilijana hieman katkera uinnin vähyydestä. (puolenvuoden aikana uitu 500m lähtötasotestissä + vesistönylitysleiri)
Jos tekisin jotain toisin, olisin opetellut suunnistamaan kunnolla ennen palveluksen alkua!
Alkupalveluksesta juostaan todella paljon ja joka asiasta kisataan.
Hyviä huomioita jälleen kerran! Voimaharjoittelun hyödyt nousevat jälleen kerran esiin, vaikka tupapainit eivät olisikaan päätavoite. Jälkikäteen on monesti mietityttänyt, että omatoimisesta lihashuollosta olisi ollut merkittävä apu ”aamusta iltaan juoksua” sisältäneellä hyppykoulutuskaudella! Ikävä kyllä tästä mainiosta kehonhuollon muodosta, ei ollut silloin vielä tietoakaan.
Riittävän perusteellinen ja maltillinen juoksuharjoittelu korostuu jälleen. Joka kurssilta putoaa muutama kurssin aloittanut rasitusmurtuman tai muun rasitusvamman vuoksi. Osa on estettävissä, osalle ei todennäköisesti voi tehdä paljoa. Esimerkiksi jalkineilla ja välineillä voi olla tähän osuutta. Valtion tarjoamat välineet kun ovat tunnetusti ”kaikille sopivat”. Maratonin juokseminen ei ole mielestäni tarpeen mutta ei siitä haittaakaan ole. Puolet lyhyemmätkin matkat riittävät varsin mainiosti. Suuremman hyödyn palvelukseen valmistautumisesta saa pitkiltä patikkaretkiltä tai vaelluksilta sopivan raskaan rinkan tai repun kanssa.
Suunnistuksesta en voisi olla enempää samaa mieltä! En ole ikinä pitänyt puuhasta tippaakaan ja lennosta oppiminen palveluksen aikana ei ainakaan helpottanut asiaa. Kannattaa siis opetella tai kerrata ainakin perusteita rauhassa ajan kanssa – tai sitten lyöttäytyy aina osaavan suunnistajan peesiin, kuten minä tein. Jos uimataitojaan haluaa käyttää toden teolla, sukeltajakouluun hakeminen on harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.
Vastaa