Tämä viikko on mennyt DeFranco´s Gym & Onnit Academyllä tutustuessa, miten valmentajat tekevät tällä puolen maailmaa taikojaan. Eilinen oli harvinaista herkkua päästessäni seuraamaan Cameron Jossen työskentelyä NFL-pelaajien ja muutaman liigaan pyrkivän kanssa.
Alla muutamia sekalaisia havaintoja, joita päätyi muistiinpanojen sivuille:
- Suurin osa pelaajista teki hyvin perusteelliset lämmittelyt ennen nopeusvoimapainotteista harjoitusta. Ensimmäiset tulivat paikalla jo puolta tuntia ennen varsinaista harjoituksen alkua. Oli ilo nähdä, että kaksi pelaajista käytti lämmittelyssä selvästi FRC-tyylisiä harjoitteita lantion alueen liikeratojen avaamiseen.
- Amerikkalainen jalkapallossa lajivaatimukset vaihtelevat huomattavasti pelipaikan mukaan. Siitä johtuen myös urheilijoiden kehotyypissä on suuria eroja. Skaala on kirjaimellisesti koripalloilijasta ”muurinmurtajaan”.
- Harjoitusta seuratessa huomioiden kontrasti oli merkittävä. Osa asioista oli perusrutiinia ja vastaavasti yhtä paljon oli ”enpä ollut tullut ajatelleeksi tätäkään” -tyyppiä. Erinomainen oppimiskokemus niin uuden sisäistämisessä kuin vanhan vahvistamisessa!
- Harjoitus koostui yksinomaan kuntopallo-, kelkka- ja sprinttiharjoitteista. Useita harjoitteita tehtiin pareittain yhdistäen eri harjoitusmuotoja.
- Harjoitteita muunnettiin tai skaalattiin tarpeen mukaan. Esimerkiksi raskastekoisimmat pelaajat tekivät (yllä olevassa kuvassa oikealla) boksihyppyjä vertikaalihyppyjen sijasta yms.
- Vaikka harjoitus oli nopeusvoimapainotteinen, lepojaksot olivat silti verrattain lyhyitä. Harjoitteiden välillä oli muutaman minuutin taukoja, mutta ei yleisesti suositeltua 4-8 minuuttia. Luonnollisesti tämä liittyy myös suorituksen pituuteen. 15 m sprintistä palautuu nopeammin kuin 100 m sprintistä.
- Räjähtävän ja nopean urheilijan tunnistaa heti sellaisen nähdessään. En tiedä tarkkaa senttilukemaa, mitä alla olevan videon hypyssä on, mutta se on luokkaa riittävästi.
Mielenkiinnolla odottelen, mitä loppuviikko tuo tullessaan!
Vastaa