Huippuosaamista on aina hieno nähdä. Oli kyse sitten urheilusta, musiikista tai mistä tahansa tältä väliltä, niin täysin asiasta tietämätön maallikkokin tunnistaa huippuosaajan, kun näkee sellaisen.
Vielä kiinnostavampaa on kuitenkin, että miten huippuosaajia syntyy! Daniel Coylen vuonna 2012 ilmestynyt kirja pyrkii vastaa tähän. The Little Book of Talent on syntynyt saman kirjailijan Talent Code –teoksen ohessa. Saatuaan kirjan valmiiksi Coyle huomasi, että hänellä oli vielä paksu vihko muistiinpanoja jäljellä taustatöiden jäljiltä. Hän päätti koota ne yhdeksi tiiviiksi kokonaisuudeksi 52 erilaisen vinkin tai ohjeen muodossa.
Taustaa
Coyle on kiertänyt kirjaimellisesti ympäri maailmaa tehdessään tausta- ja tutkimustyötä kirjaansa varten. Hänen tavoitteenaan oli löytää lahjakkuuden tihentymiä, talent hotbeds lontooksi ilmaistuna.
Huippuosaajia on etsitty ja haastateltu mm. urheilun, musiikin, lääketieteen ja yritysjohdon puolelta. Suurin osa haastatelluista asuu arvatenkin Coylen kotimaassa Yhdysvalloissa, mutta kuten sanottu, niin etsintä vei Coylea ympäri maailmaa esimerkiksi aina Moskovan Spartak tennisakatemiaan asti.
Jep, tennisakatemia venäläiseen tyyliin. Kuva: thetalentcode.com
Vinkit
En lähde luettelemaan jokaista 52 neuvoa tässä. Sen sijaan poimin muutaman, jotka laittoivat ajatuksia liikkeelle keskimääräistä enemmän.
Vikki 1: Tuijota henkilöä, joksi haluat tulla. Visuaalinen oppiminen on usein erityisen tehokasta. Coyle olikin hämmästynyt, että miten paljon monissa paikoissa käytettiin aikaa huippusuoritusten katsomiseen ja tarkasteluun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita passiivista katsomista ja samalla kuulumisten vaihtamista, vaan intensiivistä seuraamista ja samalla suorituksen analysointia. Lapsilla ja nuorilla tämä tapahtuu usein kuin luonnostaan, sillä he oppivat tehokkaasti matkimalla.
Vikki 3: Varasta ilman anteeksipyyntöä. Toisinaan kuulee sanottavan, että huippusuoriutujat ovat seuranneet vaistojaan tai intuitiotaan huipulle. Ajatus on kaunis, mutta usein puppua. Kehittyminen ja oppiminen tapahtuu vastaanottamalla tietoa ja soveltamalla sitä. Mikä olisi parempi tiedonlähde tai malli kuin alansa huiput? Matkimista ja kopiointia tehdään jatkuvasti urheilussa, musiikissa ja lähes kaikilla muillakin aloilla.
“Sweetheart, you gotta steal like crazy. Look at every single performer better than you and see what they’ve got that you can use. Then make it your own.”
-Linda Septien, founder of the Septien School of Contemporary Music
Meneekö raja jossakin? Tietenkin se on olemassa, mutta pyörää ei silti kannata yrittää keksiä aivan alusta alkaen.
Vikki 4: Osta muistiinpanovihko. Tarvitseeko tätä edes selittää? Muistiinpanojen tekeminen kursseilla, koulutuksissa ja tapaamisissa on osoittautunut jo pitkän aikaa sitten erittäin hyödylliseksi. Saitko hyvän idean istuessasi bussissa tai kävellessäsi lähikauppaan? Kirjaa se heti ylös.
Vikki 13: Etsi ”sweet spot”. Oppiminen tapahtuu parhaiten kapealla alueella, joka ei ole liian vaikea, muttei toisaalta myöskään liian helppo. Jos haaste on liian suuri, niin turhaudumme helposti. Vastaavasti, jos sitä ei ole tarpeeksi, niin menetämme mielenkiinnon tehtävää kohtaan.
Etsi kykyjesi tämän hetkinen taso ja yritä kurottaa hieman niiden yläpuolelle.
Vikki 30: Ota päiväunet. Coyle pani merkille, että päiväunien ottaminen oli yleistä lähes kaikissa hänen vierailemissaan paikoissa, jossa harjoiteltiin ahkerasti (urheilua, soittamista yms.) Päiväunien hyödyt on todistettu jo niin empiirisillä kuin subjektiivisillakin kokemuksilla jo pitkän aikaa sitten. Päiväunet auttavat aivoja luomaan ja vahvistamaan oppimisessa tarvittavia yhteyksiä ja valmistavat näin paremmin seuraavaa harjoituskertaa varten.
Tässä joitakin henkilöitä, joilla päiväunet olivat osa joka päivästä rutiinia: John D. Rockefeller, Albert Einstein, Winston Churchill
Vikki 38: Lopeta ennen kuin olet uupunut. Viimeiseen toistoon asti tekeminen tai sitkeästi kentälle jääminen yhteisten harjoitusten päätyttyä kuulostaa hienolta ja on merkki peräänantamattomuudesta sekä sitkeydestä. Vaikka tämä kuulostaa hienolta, niin se ei ole aina optimaalista – ainakaan uutta taitoa harjoitellessa.
Tiede onkin näyttänyt jo kauan sitten, että oppiminen tapahtuu parhaiten hyvin levänneenä ja ”tuoreena”.
”Train as much as possible while being as fresh as possible.”
Vikki 48: Anna uudelle taidolla vähintään kahdeksan viikkoa. Uutta taitoa harjoitellessa kahdeksan viikkoa näyttää olevan tärkeä raja. Ei olekaan sattumaa, että se on monen huipputason harjoitusohjelman kesto. Kirjassa mainittuja esimerkkejä ovat mm: valmistautuminen Navy SEAL -koulutukseen, Bolshoi baletin alkeiskurssi jne.
Tietenkin taidon voi oppia hyvinkin alle kahdeksassa viikossa. Tämän kohdan pointtina on kuitenkin erityisesti kaksi asiaa: taidon opettelu vie aikaa ja pitkäjänteinen työ palkitaan.
Lopuksi
Suosittelen hankkimaan kyseisen kirjan erittäin lämpimästi. Kun jokaista 52 kohtaa miettii hiemankin enemmän, niin yhtäläisyyksiä omaan toimintaan ja ennen kaikkea sen kehittämiseen tulee tämän tästä. Ainakin omalla kohdallani sain lukuisia ideoita, että miten harjoittelua voi tehostaa, tehdä entistä mielenkiintoisemmaksi ja ennen kaikkea tehokkaammaksi niin voima- kuin lajitreeneissä.
Hyviä lukuhetkiä!
Vastaa