Jäsenkorjaus on Suomessa perinteikäs, mutta nykyään ainakin valtaväestön keskuudessa vähemmän tunnettu hoitomuoto. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on kertoa, että millaista se on ja minkälaisiin vaivoihin siitä voi saada apua.
Aluksi on hyvä pohjustaa aihetta sillä, että vakuutuin omakohtaisesti hoitomuodon toimivuudesta useita vuosia sitten, kun sain apua pitkään jatkuneihin vaivoihin jo ensimmäisellä hoitokerralla. Tästä lähtien olekin ollut Tampereella toimivan jäsenkorjaaja Matti Järvelinin vakioasiakas. Matin mietteitä jäsenkorjauksesta ja tarkempaa tietoa miehestä itsestään on myöhemmin tässä artikkelissa.
Mitä jäsenkorjaus on?
Jäsenkorjaus on suomalainen kansanperinne, jolla on täällä pitkät juuret. Jo lääketieteen tohtorin Elias Lönnrotin kirjoituksissa on selviä viitteitä jäsenkorjauksen viittaaviin tekniikoihin. Ensimmäiset kirjalliset viitteet löytyvät kuitenkin jo vuonna 1733 ilmestyneestä Gabriel Maxeniuksen väitöskirjasta. Jäsenkorjaus on saanut tarinan mukaan nimensä Kalevalassa kuvatun vanhan jäsenkorjaustekniikan mukaan.
Jos on luu luiskahtanut, siinä luuta luiskahuta.
Jos on liha liikahtanut, siinä lihaa liikahuta.
Jos on jäsen järkähtänyt, siinä jäsentä järkähytä.
Jäsenkorjaus on saanut vahvimmat vaikutteet sen taitavien mestareiden tekniikoista. Merkittävimpiä heistä ovat olleet kenties Pentti Penttilä, Olavi Mäkelä, Matti Liedes, Heikki Jylhä ja Kimmo Anttila. Jäsenkorjauksen taito on siirtynyt perinteisesti suvun sisällä sukupolvelta toiselle. Parhaimmillaan taito on kulkenut jopa kahdeksan sukupolven yli.
Sitten vielä lyhyt kuvaus, että mitä jäsenkorjaus oikein on? Se on tuki- ja liikuntaelimistön hoitomuoto, joka käyttää hyväkseen pehmytkudostekniikoita sekä kevyitä nivelten ja luiden manipulaatioita. Jäsenkorjaus on jakautunut perinteisesti kahteen suuntaukseen: Kalevalaiseen ja Kaustislaiseen. Hoitotekniikoita ja suuntauksia käsitellään tarkemmin myöhempänä.
Jo tässä vaiheessa voi herätä kysymys, että miksi jäsenkorjaus ei ole tällä hetkellä Suomessa paremmin tunnettu hoitomuoto? Onhan kyse kansanparannusperinteestä. Vastaus on verrattain yllättävä – Suomenkin yli pyyhkäissyt noitavaino verotti pahasti myös jäsenkorjaajien taitajien lukumäärää.
Kuva: sisnakka.fi
Jäsenkorjauksen tekniikat ja suuntaukset
Jäsenkorjauksessa pääsuuntaukset ovat kalevalainen ja kaustislainen jäsenkorjaus. Molempien suuntauksien pohjalla on ymmärrys liikeketjuista ja niiden merkityksestä liikkeessä ja kehon toiminnassa. Tähän liittyvät myös nivelten oikeat asennot ja optimaaliset liikeradat.
Kalevalainen jäsenkorjausta voisi sanoa jossakin määrin perusteellisemmaksi hoitomuodoksi. Jokaisella hoitokerralla lähdetään liikkeelle varpaista ja edetään liikeketjua ylöspäin aina niskaan asti tarkastellen, että kaikki toimii tällä välillä oikein. Mahdolliselle vaivan tai vamman alueelle kiinnitetään toki usein enemmän huomiota. Hoitokerrat ovat tyypillisesti suhteellisen pitkiä, jopa 1,5-2h.
Kaustislainen jäsenkorjaus käy itse ongelman kimppuun nopeammin, eli hoito aloitetaan vaivan pohjalta. Liikeketjuja ei toki jätetä huomiotta, sillä keho on yksi iso kokonaisuus ja kuten sanotaan, niin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Lopulta hoito saattaa keskittyä niinkin pienelle alueelle kuin yhteen jänteeseen, niveleen tai hermoon, joka saattaa aiheuttaa vaivan muualla liikeketjussa.
Ero muihin tunnettuihin hoitomuotoihin
Tässä vaiheessa kysymys voikin kuulua, että miten jäsenkorjaus eroaa käytännössä muista tunnetuista hoitomuodoista. Seuraavassa on listattu muutaman paremmin tunnetumman hoitomuodon ja jäsenkorjauksen eroja. Nämä eivät olet tietenkään kiveen hakattuja vertauksia, sillä tehty hoito riippuu aina merkittävästii sen tekijästä ja jokaisella harjoittajalla on oma ”käsialansa”, oli kyse sitten urheiluhieronnasta, osteopatiasta tai vaikka yleislääkäristä.
- Kiropraktiikka keskittyy tyypillisesti selkärankaan ja sen optimaaliseen toiminnan palauttamiseen. Jäsenkorjauksessa selkärangan toimintaan kiinnitetään yhtälailla huomiota, mutta se ei ole pääasia. Kuten yllä jo mainittiin, niin hoito saattaa keskittyä hyvinkin pieneen ongelmakohtaan. Kiropraktiikassa käytetyt manipulaatiot (manipulation with impulse) ovat tyypillisesti usein huomattavasti voimakkaampia kuin jäsenkorjauksessa.
- Osteopatia on myös manuaalinen hoitomuoto, jonka tarkoituksena on rakenteellisen ja toiminnallisten häiriöiden poistaminen. Manipulaatiot keskittyvät pääasiassa (mutta ei pelkästään) niveliin ja luiden asentoihin. Erona jäsenkorjaukseen on jälleen usein suurempi voimankäyttö ja että jäsenkorjaus käyttää usein enemmän pehmytkudostekniikoita. Eräs mielenkiintoinen seikka on, että Yhdysvalloista alkunsa saanut osteopatia sai aikanaan selviä vaikutteita Suomesta lähtöisin olevien siirtolaisten mukana tuomista manipulaatiotekniikoista, eli sen aikaisilta jäsenkorjaajilta.
- Fysioterapialla on ehkä eniten yhtäläisyyksiä jäsenkorjaukseen. Lähestymistapa saattaa olla fysioterapiassa enemmän paikallinen (toki harjoittajasta riippuen), kun jäsenkorjauksessa huomioidaan aina liikeketjut ja niiden optimaalinen toiminta. Fysioterapiaan kuuluu kenties enemmän erilaiset korjaavat harjoitteet, mitä asiakkaan tulee tehdä hoitokertojen ulkopuolella.
- Urheiluhieronta keskittyy pelkästään pehmytkudokseen ja ”suuriin linjoihin”. Jäsenkorjauksessa kiinnitetään puolestaan huomiota myös nivelten ja luiden toimintaan sekä tarvittaessa hyvinkin pieniin alueisiin, kuten hermopinteisiin yms.
Minkälaisiin vaivoihin jäsenkorjauksesta voi saada apua?
Hyödyt eivät rajoitu vain tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin. Jäsenkorjaaja Matti Järvelin sanoo, että hänen vastaanotollaan on saatu apua mm. seuraaviin vaivoihin:
- Päästä varpaisiin kaikki tuki- ja liikuntaelimiin liittyvät vaivat
- Tenniskyynärpää
- Jäätynyt olkapää (hoidetaan jäsenkorjauksessa mobilisoiden ja venytyksellä. Sairaalahoidossa puolestaan usein nukutuksessa)
- Niska- ja hartiaseudun kivut
- Noidannuolet
- Juoksijan polvi
- Migreeni
- Rintarangan virheasennosta johtuva astma ja sydämen rytmihäiriöt
- Lannerangan virheasennosta johtuvat häiriöt suoliston toiminnassa
Hoitoon hakeutuminen
Suomessa toimii tällä hetkellä noin 300 koulutettua jäsenkorjaaja. Heitä ei ole siis kovin paljoa. Tampereella toimiva Matti Järvelin on mainittukin jo useaan kertaan ja suosittelen hänen vastaanotolleen menemistä pidemmänkin matkan takaa. Kysyessäin pääkaupunkiseudulla toimivista jäsenkorjaajista, hän suositteli hieroja ja jäsenkorjaaja Marko Lehden vastaanottoa. Muitakin taitavia harjoittajia on varmasti ja paljon, mutta tässä alkuun pari harjoittajaa, joilta voi lähteä hakemaan apua.
Hyvän jäsenkorjaajan löytäminen on arvatenkin jokseenkin sijaintiin sidonnaista. Hyviä harjoittajia löytyy todennäköisesti jokaisesta suuremmasta kaupungista. Kaustisilla, jossa jäsenkorjaajia koulutetaan on ammatin harjoittajia kuin baareja Helsingin Kalliossa, kuten eräs tuttu asian osuvasti ilmaisi.
Jäljet johtavat Kaustisille…
Jäsenkorjauksella pitäisi tulla tyypillisesti nopea hoitovaste. Jos tilanteessa ei tapahdu parannusta 2-3 käynnin jälkeen, niin on hyvä kokeilla toista hoitajaa tai etsiä ratkaisua muista hoitomuodoista.
Missä jäsenkorjausta voi opiskella?
Vaikka jäsenkorjaus on vahvasti Pohjoismaalainen perinne ja taito, niin vastaavia tekniikoita on löydettävissä ympäri maailmaa. Matti sanoo nähneensä Afrikkaa käsittelevässä dokumentissa paikallisen poppamiehen käyttäen nilkkanivelen manipulaatiossa aivan samanlaisia tekniikoita kuin jäsenkorjauksessa.
Kaustislaista jäsenkorjausta voi opiskella Kaustisella missä paikalliset mestarit järjestävät kurssitusta yhteistyössä sikäläisen kansanopiston kanssa. Vaatimustaso kursseille on koulutettu hieroja tai fysioterapeutti.
Kalevalaista jäsenkorjausta opetetaan puolestaan Kansanlääkintäseura ry:n järjestämillä kursseilla, joita järjestetään ympäri Suomea yhteistyössä kansanopistojen kanssa. Näillä kursseilla ei ole edellä mainittuja esivaatimuksia.
Jäsenkorjaaja Matti Järvelin
Omat kokemukseni jäsenkorjauksesta ovat jo monta kertaa mainitulta Matti Järvelinin vastaanotolta. Muista saman taidon osaajista ei (vielä) ole kokemusta. Syynä tähän on, että kalaan ei ole tarvinnut lähteä merta edemmäs, sillä apu on löytynyt aina Matilta.
Tässä on tarkempaa taustaa miehestä itsestään ja samalla hänen mietteitään jäsenkorjauksesta ammatinharjoittajana.
Matti vastaanotollaan Tampereella Tammelantorin kulmalla.
Jäsenkorjaukseen tutustuminen
Vietettyään 2000-luvun alussa muutaman vuoden ulkomailla hän etsi apua pahasti vaivaaviin alaselkäkipuihin. Monien eri hoitojen kokeilun jälkeen hän kuuli Kaustislaisesta jäsenkorjauksesta, josta apu löytyikin hyvin nopeasti. Vaivojen syyksi paljastui alun perin ilmeisesti törmäyksestä johtunut SI-nivelen toimintahäiriö. Hetken pohdinnan jälkeen hän muutti Kaustisille ensin hierojakurssille, jonka jälkeen hän jatkoi kouluttautumista itse jäsenkorjaajakurssilla.
Oppinsa hän sai Kaustisilla silloin vaikuttaneelta kolme mestarilta, jotka olivat Matti Liedes, Heikki Jylhä ja Kimmo Anttila. Pitkälle viety ja jalostettu tapa manipuloida niveliä sekä muita tuki- sekä liikuntaelimistön osia teki vaikutuksen. Juuri oikean suuruisen ja suuntaisen voimaimpulssin kohdistaminen kehoon oli niin taitavaa, että vielä kymmenen vuoden ammatin harjoittamisen jälkeenkään hän ei ole nähnyt vastaavaa. Haastetta opiskelussa kuitenkin lisäsi, että jokainen mestari työskenteli täysin eri tavalla. Päällisin puolin heidän työskentelyssä ei ollut juurikaan yhdenkaltaisuuksia, mutta lopputulos oli silti sama. Innokkaammankin oppilaan pää menee vähemmästäkin sekaisin. Tämän purkamisessa meni pitkän aikaa, mutta kun asia lähti aukeamaan, niin oppiminen otti nopeasti isoja harppauksia eteenpäin.
Oma tyyli
Kaikki lähtee Matin mukaan fysiologian perusteiden ymmärtämisestä ja niitä tulisi soveltaa tapauskohtaisesti. Aluksi tietyn kaavan noudattaminen on hyödyllistä ja jopa pakollista, mutta siitä tulisi päästää irti taitojen ja kokemuksen karttuessa. Ihmiset jakautuvat kellokäyrälle, eli noin 80% asiakkaista saa avun, kun toimitaan ”standardien” mukaan, eli tuki- ja liikuntaelimistö ovat kaikin puolin sellaisessa tilassa, mitä pidetään normaalina. Kuitenkin tämän ulkopuolelle jäävällä 20% näin toimiminen ei välttämättä tuo haluttuja tuloksia.
Matti sanoo, että on tärkeää luottaa näkö- ja tuntoaistiin sekä pitää mieli avoimena! Jokaiseen asiakaskäyntiin tulee lähteä ilman liikoja ennakko-odotuksia ja olettamuksia. Eroa voi olla saman jopa asiakkaan hoitokertojen välillä, sillä esimerkiksi nivelen muuttunut asento voi tuoda muutoksia pehmytkudokseen ja sen kautta koko liikeketjuun, mikä voi saada aikaan huomattaviakin muutoksia.
Jäsenkorjauksen suuntauksessa Matti edustaa enemmän kaustislaista suuntausta, eli hän menee ns. suoraan asiaan alkaen etsimään syytä ongelmaan. Samalla hän kuitenkin sanoo kunnioittaen, että kalevalainen jäsenkorjaus systematisoi hoidon hienosti. Kineettisen ketjujen toimintahäiriöt toiminnallisissa linjoissa tarkistetaan varpaista niskaan asti. Jokaisella jäsenkorjaajalla on oma tyylinsä, eli harva on täysin kaustislainen tai kalevalainen. Lisäksi useat ottavat vaikutteita myös muualta. Esimerkiksi Matillakin on vastaanotollaan fysioterapiassa käytettäviä kuminauhoja yms.
Matti sanoo, että jäsenkorjaukselle on tyypillistä, että hoidettua kehonosaa saa ja tulee liikuttaa nopeasti hoidon jälkeen. Täyslevon suositteleminen on harvinaista hoidon jälkeen. Liike on lääkettä, kuten sanonta kuuluu. Lisäksi Matti sanoo hieman yllättävästi, että hoitoa ei ole hyvä viedä aivan ”loppuun asti”. Elimistölle täytyy jättää myös oma työnsä paranemisprosessissa, jolloin tulokset ovat parempia. Vertauskuvana Matti käyttää Picasson maalauksia, jotka eivät ole valmiita, vaan katsojalle jää oma työnsä niiden täydentämisessä.
Kuten monet hyvät ammattinsa harjoittajat, urheilijat tai millä tahansa saralla menestyneet, niin Matti näkee itsensä elinikäisenä oppilaana. Tasaisin väliajoin hän hakee uusia vaikutteita ja kokeilee, että saako niistä hyötyä yhdistämällä ne nykyisiin periaatteisiinsa. Jokaisen asiakkaan jälkeen tuleekin miettiä, että mitä äsken oikein tapahtui? Mihin hoidon toimivuus tai toimimattomuus perustui?
Yhteenveto
Tekstin tarkoituksena ei ole hehkuttaa jäsenkorjausta hoitomuotona muiden mahdollisesti paremmin tunnetumpien vaihtoehtojen ylitse. Tarkoituksena on ennemminkin tuoda tätä kansanperinnettä paremmin esille sen toimivuuden ansiosta. Yleislääkäri –lehdessä vuonna 2012 ilmestyneestä artikkelissa todettiin myös, että jäsenkorjaus on varteenotettava hoitomuoto.
Vastaa