Suuren salin päässä erottuu leveässä asennossa seisova mies, joka huokuu auktoriteettia. Se perustuu kuitenkin asialligsuuteen ja ammattitaitoon – ei niinkään pelkoon. Pavelia voidaan pitää kahvakuulien isänä, ainakin länsimaissa. Ilman häntä ne tuskin olisivat näin suuressa suosiossa. Hänen ammattitaitonsa ulottuu kuitenkin paljon pidemmälle kuin pelkästään kahvalla varustettuja valurautakuulien käyttöön, kuten kohta varmasti selviää. Lisäksi hän on tuonut harjoitteluun tuoreita vaikutteita Venäjältä, jotka ovat länsimaissa yleisesti vielä suhteellisen vieraita. Hänen taustansa asevoimissa on nähtävissä selvästi. Pavelia ei yllätä koskaan lonkkalevosta, vaan hän on aina hyvässä ryhdissä paino tukevasti kahdella jalalla ja usein vielä kädet puuskassa tai ristittynä selän takana. Hänen ei tarvitse erikseen hakea uskottavuutta, sillä hän on kenties syntynyt sen kanssa. Kun Pavel puhuu, niin muut ovat hiljaa. Usean vuosikymmenen kokemus fyysisen suorituskyvyn harjoittamisesta tekee hänestä tietopankin vailla vertaa.
Pinnan alla on kuitenkin huumorintajuinen ja erittäin kohtelias herrasmies. Juuri kun hänen luulee olevan vakavimmillaan faktojen luettelemisen ja omien havaintojensa kertomisen lomassa, niin opetuksen voi keskeyttää venäläinen vitsi, jolla on vielä jokin hyvä opetus. Tätä seuraa vielä veijarimainen virnistys. Enter Pavel Tsatsouline.
Kuva: Kettlebellcenter.se
Kerro hieman taustaasi.
Minulla on tutkinto urheilutieteessä, olen työskennellyt mm.Venäjän ja Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen kanssa. Esimerkkinä Secret service, Navy Seals ja merijalkaväki.
Mitkä ovat merkittävimmät tahot tai henkilöt, joiden kanssa olet työskennellyt?
Kysymykseen on sikäli vaikea vastata, koska olen tehnyt töitä kuuluisten henkilöiden ja hyvin tunnettujen tahojen kanssa, mutta en itse näe niitä merkittävimpinä. Minusta tärkeämpää on, kun jonkun elämä muuttuu edes hieman parempaan suuntaan meidän antamien oppien mukaan.
Millainen venäläinen harjoittelukulttuuri on? Onko siellä vielä paljon asioita, joista länsimaiden tulisi ottaa oppia?
Ehdottomasti. Yksi suuri väärinymmärryksen kohde on kuormituksen vaihtelu tai syklittäminen. (hän käytti ilmaisua ”waviness of loads”) Se mielletään länsimaissa aina periodisaatioksi, vaikka se ei välttämättä ole sitä. Joka tapauksessa kuormituksen vaihtelu on yksi kehittävän harjoittelun peruspilareista. Sen lisäksi harjoittelun toistuvuus, eli miten usein tulisi harjoitella tai miten pian sama harjoitus voidaan toistaa, tehdään Venäjällä tavalla, josta voisi ottaa oppia. Lisäksi räjähtäviä liikkeitä sisältävät harjoitukset, kuten loikkaharjoitukset, pudotushypyt yms. ovat usein täysin väärinymmärrettyjä Venäjän ulkopuolella.
Erityisesti Yhdysvaltojen harjoittelukulttuuri on hyvin dynaaminen. Se näkee jatkuvasti voimakkaita muutoksia, kun jokin uusi trendi nousee pinnalle. Arvatenkin siinä on hyvät ja huonot puolensa.
Mikä on kahvakuulien asema Venäjällä? Ovatko ne yhtä suosittuja kuin ennen vai päinvastoin?
Kahvakuulat ovat tulossa ehdottomasti suositummaksi. Ehkä jopa osaksi meidän (RKC) ansiosta. Tilannetta voisi verrata Jujitsuun. Se on japanilainen kamppailulaji, joka sai hyvin suosiota ulkomailla ennen kuin se saavutti suosiota kotimaassaan. Voisi siis tavallaan sanoa, että kahvakuulat ovat olleet venäläisille liian tuttuja ollakseen suosittuja.
Milloin muutit Yhdysvaltoihin ja mitkä olivat syyt siihen?
Muutin 90-luvun puolivälissä ja syynä oli yksinkertaisesti se, että minulla oli mahdollisuus siihen.
Oliko kahvakuulien yleistymisessä aluksi vaikeuksia? Oliko ihmisiä vaikea vakuuttaa niiden toimivuudesta?
Aivan aluksi vaikeuksia oli, kuten arvata saattaa. Lähdimme kuitenkin liikkeelle ihmisistä, joilla oli vankka kokemus ja korkea lähtötaso urheilusta ja harjoittelusta. Tällaiset ihmiset pystyvät sanomaan nopeasti, että tuottaako jokin harjoitustapa toivottuja tuloksia. Ensimmäisiä oppilaitani oli valmentaja Mike Burgener, erikoisjoukkojen henkilöstö jne.
Alunperin tarkoitus ei ollut tehdä kahvakuulista valtavirran ilmiötä. Hiljalleen ne kuitenkin levisivät käyttämiämme kanavia pitkin.
Millainen on RKC:n historia?
Olin vierailemassa Martyn Gallagherin luona. Puhuimme menneistä: Hän kertoi hyvistä nostoista omalta uraltaan, minä kerroin kahvakuulista ja miten harjoittelimme Venäjällä. Martyn ehdotti, että kirjoittaisin aiheesta jutun Milo -lehteen.
Sain paljon postia vastineeksi kirjoituksestani. (Tämä oli siis ennen internetin valtakautta). Kerroin kustantajalleni, Dragon Doorin omistajalle, John Du Canelle runsaasta palautteesta ja lähdimme työstämään ideaa koulutuksesta.
Ihmiset yhdistävät RKC:n vain kahvakuuliin, mikä on ymmärrettävää. Kuten koulutuksen aikana on hyvin tullut ilmi, niin se on myös paljon muuta. Voitko kertoa siitä tarkemmin?
Ensinnäkin RKC on periaatteiden pohjalle perustuva koulukunta tai koulutus, miten sen haluaakin sanoa. Kahvakuulat ovat paras lähtökohta (Pavel käytti tässä ilmaisua entry point) päästä systeemiin sisälle. Kaikilla harjoittelutavoilla on hyvät ja huonot puolensa.
Esimerkiksi levytangon käyttö on erittäin tehokas tapa kehittää maksimivoimaa. Jos harjoittelijalla on kuitenkin jo valmiiksi paljon lihasmassaa, niin hän voi pystyä nostamaan suuriakin painoja olematta kuitenkaan täysin jännittynyt (Pavelin sanoin: connected). Puhtaan voiman harjoittaminen esimerkiksi kehonpainoliikkeillä on puolestaan erinomainen tapa opettamaan sen käyttöä. Yhden käden punnerrusta on mahdoton tehdä ilman, että koko keho toimii yhtenä koordinoituna kokonaisuutena. Toinen vahvuus kehonpainoa vastaan tehtävässä harjoittelussa on, että se vaatii arvatenkin hyvin vähän välineitä. Se on siis kaikkien ulottuvilla.
Kahvakuulat ovat hyvin monipuolinen työkalu. Ne kehittävät ylävartaloliikkeissä olkapään liikkuvuutta ja stabiliteettia epäkeskiössä olevan painopisteen johdosta. Niitä voi käyttää melkein minkä tahansa fyysisen ominaisuuden harjoittamiseen riippumatta siitä ovatko ne pääasiallinen työkalu tai vain avustavassa roolissa. Hyvä esimerkki tästä on Donnie Thompson, RKC, joka teki ensimmäisenä 1000 paunan maastavedon. Hän teki raskaita etuheilautuksia apuliikkeenä.
Useimmat, jotka ovat lukeneet materiaaliasi todennäköisesti tietävät, että voimantuotto on taito ja sitä tulisi kohdella sellaisena. Mikä johti tähän huomioon ja miten keskiverto harjoittelija voi hyödyntää tätä?
Ensinnäkin se ei ollut minun havaintoni. Venäjällä se nähdään yleisesti niin. Itse asiassa kaikki osaavat valmentajat ajattelevat siellä niin. Hiljalleen myös länsimaissa aletaan ymmärtää tämä ajattelumalli.
Venäjän kielessä ei ole vastinetta englanninkieliselle sanalle workout. Se tarkoittaa ikään kuin ”tehdä työtä ulos”. Harjoitellessa pitää olla aina jokin opetus, tavoite tai tarkoitus – aina. Tämä koskee myös niitä harjoituskertoja, kun harjoitetaan kestävyyttä, halutaan kasvattaa lihasmassaa tai halutaan saada joku äärimmäiseen väsyneeseen tilaan (engl. smoker.).
Kokovartalojännitys on asia, joka tuotiin koulutuksessa hyvin esille. Miten keskiverto harjoittelija voi käyttää sitä omassa harjoittelussaan?
Vaikutuksen voi huomata helposti yksinkertaisessa ylävartaloliikkeessä. Valitse liike, joka on sinulle tuttu ja sellainen paino, jonka tiedät hallitsevasi hyvin. Penkkipunnerrus ja hauiskääntö ovat hyviä esimerkkejä. Tee toistoja, kunnes alat väsymään tai tekniikka alkaa pettämään. Seuraavalla toistolla purista tankoa niin lujaa kuin mahdollista, niin että yrität murskata sen kämmeniesi sisään. Hyvin suurella todennäköisyydellä pystyt tekemään vielä 2-3 toistoa lisää.
Toinen koulutuksessa paljon käyttämämme esimerkki on kädenpuristustesti. Kätellessä toinen puristaa vastapuolen kättä mahdollisimman lujaa. Tämän jälkeen toimenpide toistetaan, mutta puristajaa ohjeistetaan jännittämään koko vartalonsa ja kenties vielä puristamaan jotakin esinettä toisessa kädessään. Kun tähän lisätään oikeanlainen hengitystekniikka, niin 50-100% lisäykset puristusvoimassa eivät ole epätavallisia.
Ketä kunnioitat harjoitteluun ja urheiluun liittyvällä alalla?
Nimiä on niin paljon, että en tiedä mistä aloittaa. Ensinnä kuitenkin tutkijat Venäjältä kuten Ukhtomski , Birnstein, Verkoshanky. Lännestä puolestaan Stuart McGill, Gray Cook, Martyn Gallagher, Louie Simmons, Dan John ja Tom Faihey.
Mitä lähteitä käytät uuden tiedon hankkimiseen?
Tieteellisiä tutkimuksia, verkostoidun muiden ammattilaisten kanssa ja tekemällä käytännön kokeiluja omassa yhteisössämme.
Yksi tai kaksi asiaa, jotka haluaisit muuttaa nykypäivän harjoittelukulttuurissa?
Ensinnäkin kaikkien tulisi ymmärtää voimantuoton tärkeys. Kuuluisen venäläisen tutkijan Matveyven mukaan kaikki muut fyysiset ominaisuudet pohjaavat voimaan. Tämä pätee kaikkiin tilanteisiin, oli kyseessä sitten teho- tai kestävyyslaji.
Toisena tulevat erilaiset häiriötekijät. Ihmiset tekevät yksinkertaisesti liikaa asioita, mitkä eivät vie heitä kohti tavoitteita. Usein ne itse asiassa saattavat jopa haitata niitä kohti etenemistä.
Kun puhutaan kenkien käytöstä voimaharjoittelua tehdessä vastauksesi on ytimekäs: ”Just say no”. Voisitko kertoa hieman taustaa sen takana?
Jalkapohjissa on hermopäätteitä, jotka aistivat maata vasten kohdistuvaa painetta. Kun yhteys ei ole kunnossa, niin voimantuotto laskee erinäisten refleksien jäädessä pois. Tilannetta voisi verrata siihen, että yrittäisit kirjoittaa tietokoneella paksut hanskat kädessä.
Olemme harjoitelleet RKC:ssa paljain jaloin yli kymmenen vuotta. Paljon ennen nykyistä paljasjalkatrendiä. En sano tätä kuitenkaan sillä, että olisimme keksineet sen – päinvastoin.
Mitkä ovat hienoimmat suorituskyvyn tai voiman ilmentymät, mitä olet nähnyt?
Niitä on todella paljon. Rehellisesti sanottuna en tiedä mistä aloittaa. Kuitenkin Andy Boltonin 900 paunan maastaveto oli uskomatonta todistaa takalavalta katsottuna.
Mitkä ovat omat ja RKC:n suunnitelmat tulevaisuudessa?
Maailman valloitus! Hah. Tosissaan puhuen, aiomme todellakin laajentaa toimintaamme uusiin maihin ja luonnollisesti koulutus kehittyy jatkuvasti. Lisäksi sain juuri uuden kirjan valmiiksi, jonka kirjoitin Donnie Thompsonin kanssa. Sen nimi on ”Dynamite deadlift” Sen pitäisi olla kaupoissa noin 6kk päästä.
Kuvitellaan, että saisit valita vain yhden kahvakuulan viideksi vuodeksi tästä eteenpäin. Mikä se olisi?
32kg. Ei epäilystä, se on lempikokoni. Kerran eräs bulgarialainen telinevoimistelijavalmentaja näki minun harjoittelevan eri kokoisilla kuulilla. Tein jopa joitakin liikkeitä kokonaan ilman painoa. Lopetettuani hän sanoi, että liikkeeni näyttivät helpoimmilta 32kg kuulalla. Hän ei siis ollut tutustunut kahvakuulaharjoitteluun laisinkaan ennen tätä vaan hänen valmentajan silmänsä kertoi tämän. 32kg kuula tuntuu siis vain luonnolliselta minulle.
Yleisesti ottaen voima- ja teholajeja harrastaville (miehille) 32kg on oikea koko, muuten 24kg kahvakuula on hyvä lähtökohta..
Viimeisiä sanoja? Kenties joitakin vinkkejä loppuun?
Voiman on tärkein ominaisuus kaikissa urheilulajeissa. Toiseksi, voima on taito ja sitä tulisi kohdella sellaisena.
Loppusanat ja mikä on muuttunut?
Pari kuukautta haastattelun tekemisen jälkeen uutinen RKC:n hajoamisesta vyöryi www:n läpi. Tapahtuma oli kaikkea muuta kuin odotettu ja mitään tämän tapaista ei ollut havaittavissa Pavelin puheista haastattelun tekohetkellä tai sitten hän osasi salata sen erittäin hyvin. Kuten usein tällaisissa asioissa, niin myös tähän tilanteeseen sisältyi pakollinen osa draamaa. Ilmeisesti Pavelin lähtö John Du Canen ja Dragondoorin siiven alta oli ollut poikkeuksellisen nopea. Jopa niin nopea, että hänet oli bannattu Dragondoorin foorumilta ja kaikki hänen aikaisemmat viestinsä poistettiin! Syytä eroon voidaan vain arvailla. Virallinen versio on kuitenkin, että Pavelin ja Dragondoorin näkemykset eivät kohdanneet siinä, että mihin suuntaan RKC:ta vietäisiin tulevaisuudessa.
Arvatenkin kaikki RKC:n kouluttajat olivat myös vaitonaisia tilanteesta. Todennäköisesti sen vuoksi, että heillä ei ollut yksinkertaisesti sen parempaa tietoa tilanteesta kuin kenellä tahansa kadunmiehellä. Muutama viikko välirikon jälkeen Pavelin uusi projekti sai viimein nimen – Strong First. RKC jatkaa edelleen toimintaansa Dragondoorin siipien alla. Kuka tahansa saa käydä kursseja ja koulutuksia molemmista järjestöistä. Kouluttajien täytyy kuitenkin niin sanotusti valita ”puolensa”. Leijonanosa kouluttajista seurasikin oitis Pavelia uuden organisaation riveihin. Hyppy tuntemattomaan viestii osaltaan sitä, että miten vahva usko heillä on Paveliin ja hänen tekemiseensä. Strong Firstin tarjonta on huomattavasti laajempaa verrattuna RKC:n aikaiseen. Kahden eri tasoisen kahvakuulaohjaajakoulutuksen lisäksi tarjolla on myös kouluttajakursseja kehonpaino- ja levytankoharjoittelusta. Tämän lisäksi kursseja tarjotaan myös niille, jotka eivät halua kouluttajan valmiuksia vaan tyytyvät vain omien tekniikoidensa hiomiseen.
Päällisin puolin kaikki RKC:n periaatteet ovat siirtyneet suoraan Strong Firstiin. Mikään ei ole siis muuttunut kansikuvaa lukuun ottamatta. Hiljattain pidetyllä Strong Firstin kurssilla olikin tapahtunut seuraavanlainen tilanne:
”At the StrongFirst leadership meeting several weeks ago, one of the instructors apologized for a slip of the tongue—saying “RKC” instead of “SFG.” Mark Toomey responded: “There is nothing to apologize for. We ARE the RKC. The Chief, the people, the system, the traditions—they are all here.”
Odotan innolla kesäkuussa Göteborgissa pidettävää kehonpainoharjoitteluohjaajan koulutusta. Nimi on jo listassa. Jos koulutuksen taso on samaa kuin päivälleen vuosi takaperin samassa kaupungissa pidetyllä RKC-kurssilla, niin jokainen kurssiin käytetty euro on hyvin käytetty.