Heinäkuun lopulla tilanne eskaloitui. Rutiininomainen ajokerta pyörän päällä päättyi siihen, että oikea jalkaterä osoitti kutakuinkin kello 14 suuntaan. Tämän huomasin sen jälkeen, kun olin vetänyt oikean käden sijaltaan menneen nimettömän sormen suoraksi. Siitä tie kävi kiiren vilkkaa sairaalaan, jossa sain odottaa tasan 2vrk, ennen kuin jalalle tehtiin mitään. Tässä vaiheessa voi nousta esiin kysymys, että onko kuinka turhauttavaa on maata kaksi päivää sängyllä tuijottaen vinksallaan olevaa jalkaa? Parasta ajanvietettä se ei varmasti ole, koska senkin ajan olisi voinut käyttää jo varsinaiseen paranemiseen.
Nilkka saatiin kuitenkin takaisin ryhtiin teräslevyn ja 7 ruuvin avulla. Tämä oli ensimmäinen kerta kun jouduin puukon alle. Toivottavasti se on samalla myös viimeinen. Edessä oli 6 viikkoa kepeillä kävelyä ja kuntoutusta. Oli hyvin tarkkkaan etukäteen tiedossa, että aika tulee tuntumaan pitkältä, mutta karu totuus selvisi vasta myöhemmin. Jos 3-4 tunnin päivittäiset liikkumiset otetaan yhtäkkiä pois, niin syntyy aika iso tyhjiö. Vähemmästäkin tekee mieli pomppia seinälle.
Tavoitteena oli päästä mahdollisimman nopeasti takaisin pelikentälle ja saada jalka hyvään kuntoon. Paraneminen tapahtuikin erittäin hyvää vauhtia, sillä pystyin 2 viikon päästä leikkauksesta ottamaan kipsin kanssa jo askelia kivuttomasti. (En siis tarkoita, että näin sai tehdä. Piti vain kokeilla). Viikkoa myöhemmin hiljaksiin tehty kävely ilman ortoosia onnistui myös kivuttomasti. Sivusuuntaisesta liikkeestä jalka ei kuitenkaan vielä arvatenkaan pitänyt alkuunkaan.
Ravinnon osuus on suuressa osassa paranemisessa ja uuden kudoksen muodostumisessa. Tällä saralla voisi mennä ties kuinka pitkälle tahansa aina vihersimpukka- ja hainrustojauheisiin asti. Pysyin kuitenkin kohtuuden puitteissa, mutta samalla halusin olla varma, että toipuminen ei jää siitä kiinni. Alla on listattuna mitä lopulta käytin ja tein paranemisjakson aikana. Toivottavasti niistä on myös sinulle hyötyä, jos pökäle osuu joskus tuulettimeen.
Liiku!
Arkirutiinien mukana pitäminen on mielestäni hyvästä, mahdollisuuksien puitteissa tietenkin. Päästyäni sairaalasta pois olin seuraavana aamuna salilla tekemässä leuanvetoja ja muita ylävartaloliikkeitä, jotka onnistuivat siinä tilanteessa. Murtunatta tai muuten siipeensä saanutta raajaa ei tietenkää kannata kuormittaa nopeasti vamman sattumisen jälkeen. Ensimmäiset 2-3 viikkoa pitäisi pyhittää kokonaan levolle. Rutiinien, harjoittelun ja liikunnan mukana pitäminen auttaa pitämään pääkopan kasassa. Näin on ainakin omalla kohdallani.
Keskityin asioihin, että mitä pystyin tekemään. 6 viikon ajanjakso sujui tekemällä liikkuvuusharjoittelua, leuanvetoja, pystypunnerruksia polviltaan ja penkkipunnerrusta. Ajattelin, että penkkiä olisi mielenkiintoista tehdä, sillä siihen oli nyt hyvä tilaisuus. Täydessä pelikunnossa olevalle on mielestäni parempiakin liikkeitä. Kehitystä tapahtui hitaaseen ja tasaiseen tahtiin jokaisessa liikkeessä.
6 viikon jälkeen elimistö suorastaan huusi enemmän kestävyyspuolelle painottuvaa harjoittelua. Miten pienestä voikaan ihminen tulla iloiseksi? Suu oli messingillä ja nauru herkässä päästyäni tekemään etuheilautussarjoja aikaa vastaan ortoosin pois ottamisen jälkeen.
Jalkaa ei saanut kuormittaa laisinkaan ensimmäisen kolmen viikon aikana. Sen jälkeen sai varata kaksi viikkoa puolella ja viikon täydellä painolla. Sain haettua yksityiseltä puolelta kipsin tilalle ortoosin, joka on irroitettava tuki. Näin jälkikäteen katsottuna se oli paras juttu ikinä! Ensinnäkin sen pystyi ottamaan ajoittain pois, joka mahdollisti loppuvaiheessa nilkan varovaisen mobilisaation. Liikkeelle pääsy kuuden viikon kepittelyjakson jälkeen oli tämän johdosta huomattavasti nopeampaa verrattuna siihen, että jalka olisi ollut koko ajan kuin betoniin valettuna. Tähän liittyy kuitenkin suuri käyttäjän vastuu. Tee liian paljon ja/tai liian aikaisin, niin koko vaiva kääntyy itseään vastaan ja paraneminen voi pitkittyä paljon.
Ravinto
Kuten edellä sanoin, niin ravinnolla on uskoakseni suuri merkitys paranemisprosesissa. Ainakin itse pystyn kuvittelemaan, että elimistö pystyy rakentamaan ja korjaamaan kudosta, jos sillä on kunnon raaka-aineita. Haluatko itse, että koostut kekseistä vai oikeasta ruoasta?
Tässä jutut, mitä itse laitoin käytäntöön.
-Hyvä ja tasapainoinen ruokavalio. Paljon kasviksia, hedelmiä ja laadukkaita eläinkunnan tuotteita (jos se on sinun juttusi). Tämän pitäisi olla itsestään selvyys, mutta aina niin ei ikävä kyllä tunnu olevan.
-MSM, 5-10g/päivä. MSM on hyväksi nivelille, jänteille ja muille sidekudoksille. Lisäksi se parantaa ihon ja hiusten laatua. Vaikutukset ovat yksilöllisiä. Jotkut eivät huomaa minkäänlaista vaikutusuta, toiset voivat puolestaan saada pelkästään MSM:n avulla helpotuksen mitä moninaisempiin vaivoihin.
–Kalaöljy, 4-10g/päivä. Loukkaantumisten, kudosvaurioiden ja erilaisten traumatilojen yhteydessä ilmenee aina voimakasta tulehdusta. Charles Poliquin on sanonut vaatimattomasti, että kalaöljy auttaa ehkäisemään lähes kaikkia tunnettuja sairauksia. Erityisesti sen tulehdusta laskeva vaikutus on suuri. Mitä nopeammin tulehdustilasta pääsee eroon, sitä nopeammin paraneminen tapahtuu.
-Magnesium, 400mg/päivä. Magnesiumin puute on yhdistetty joissakin tuoreissa tutkimuksissa kalsiumin puutostilaan. Se voi puolestaan vaikuttaa D-vitamiinin imeytymiseen. Näiden kaikkien ilmiöiden summa voi puolestaan vaikuttaa luun tiheyteen ja muodostumiseen negatiivisesti. Joka tapauksessa magnesium parantaa hermotusta ja unen laatua, joten sen ottaminen lisäravinteena on todennäköisesti hyvä idea.
-Raakakaakaonibsit, 2rkl/päivä. Tiesitkö, että aito raakakaakao on yksi rikkaimpia magnesiumin lähteitä? Lisäksi se maistuu taivaallisen hyvälle! Kaakaonibsit, kaakaojauhe tai aikuisten oikeasti tumma suklaa ovat siis kova juttu. Magnesiumin lisäksi ne sisältävät huiman määrän muita kivennäisaineita ja antioksidantteja. Kaakao on itse asiassa yksi ravinnerikkaimpia raaka-aineita, mitä tällä hetkellä tunnetaan. Oliko tässä tarpeeksi perusteluja?
-C-vitamiini, 1-2g/päivä. C-vitamiini auttaa kollageenin muodostuksessa muiden terveysvaikutteiden ohella. Hyviä lähteitä C-vitamiinille ovat mm. ruusunmarjat, camu-camu ja kurpitsansiemenet.
Mustikat ja muut marjat 250-500g/päivä. Kaikki kotimaiset marjat ovat ehkä kovin juttu ikinä, mutta mustikka on silti kruunaamaton kuningas. Mustikat edistävät mm. haavojen parantumista, parantavat sidekudoksen joustavuutta ja kollageenien rakennetta. Kollageeni on yleisin sidekudosproteiini ihossa, luissa, jänteissä, rustoissa, verisuonissa ja hampaissa. Lisäksi mustikat parantavat näkökykyä ja hämäränäköä.
Lopuksi
Tuossa pähkinänkuoressa mitä tein ja lopputulos oli mielestäni hyvä. Pääsin takaisin toimintaan suhteellisen nopeasti. Kuntoutus jatkuu toki edelleen ja sitä on paljon jäljellä. Suunta on kuitenkin oikea ja koko ajan ylöspäin.
Kuvat, etenkin liikkuvat sellaiset, kertovat enemmän kuin sanat. Tein lyhyen videon toipilasajalta.
Back in the game from jukkam.com on Vimeo.
Vastaa