Molempikätisyys eli kyky tehdä asioita molemmilla puolin, kummin päin tahansa, molemmilla käsillä tai kumpi tahansa jalka edessä on hieno taito, oli laji mikä tahansa. Molempikätisyys on merkki symmetriasta ja ennen kaikkea kärsivällisyydestä sekä ajallisesta panostuksesta, että jokin jo osattu taito on opeteltu ikään kuin toistamiseen.
Aihepiiri on kiehtonut jo monta vuotta jo harrastusten puolesta ja tullut sitä kautta myöhemmin myös treenin puolelle. Suomenkieli ei tee hyvin oikeutta tälle asialle. Englanninkielen ambidexterity on terminä nasevan kuuloinen ja kertoo heti mistä on kyse. Paras suomenkielinen vastine on molempikätisyys, joten sillä mennään.
Esimerkkejä
Esimerkkien pystyy poimimaan arkielämästä helposti jopa kymmeniä. Ensimmäinen mieleen tuleva asia on, että kirjoitus onnistuu vain toisella kädellä. Pienempiä asioita, mihin ei tule kiinnitettyä enempää huomiota voivat olla hampaiden harjaus, kummalta puolen repun laittaa selkään tai vaikkapa jalkojen asento poimiessa jotakin maasta.
Urheilupuolelta esimerkkejä löytyy vielä enemmän. Lähes kaikissa mailapeleissä on tietty kätisyys, yleisurheilussa rataa kierretään aina samaan suuntaan, lumilautailussa lasketaan toinen jalka edellä, pallolajeissa on lähes aina vain yksi heittokäsi, golfissa ja jääkiekossa mailaa pidetään tietyllä tapaa. Treenipuolelle mentäessä maastavedossa käytetään – ikävä kyllä – ristiotetta vain toisinpäin, painonnostoliikkeistä työntö tehdään saksaamalla usein aina sama jalka edellä. Voimistelutyyppisessä harjoittelussa ja liikkeissä kärrynpyörä tehdään vain toiselle puolen, niin sanottu piruettipyörähdys käsilläseisonnasta vain toiselle puolelle ja vaikkapa vain kuperkeikka olan yli tehtynä saattaa aluksi onnistua vain toisin päin.
Pat Venditte tunnetaan taidostaan syöttää molemmilla käsillä. Kuva: https://bill37mccurdy.files.wordpress.com
Mitä väliä tällä on?
Asiayhteydestä riippuen toiskätisyydellä tai -puolisuudella ei ole välttämättä mitään merkitystä. Näin voisi ajatella esimerkiksi kirjoittamisen kannalta. Kirjoitustaidosta molemmilla käsillä ei välttämättä hyödy kuin party trick -tyyppisenä juttuna, jos edes sellaisena. Kuitenkin mitä voimakkaampi liike tai suoritus on ja mitä enemmän sitä toistetaan, sitä enemmän mahdollisia ongelmia alkaa kerääntymään. Golf toimii tästä äärimmilleen vietynä hyvänä esimerkkinä. Golf swingi itsessään on hieno liikkeen ilmentymä, mutta sen toistaminen vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen vain toisella puolen luo merkittävän toispuoleisen kuormituksen. Liian myöhään aloitettu golffarin oheisharjoittelu voikin olla pahimmassa tapauksessa pitkään niin sanotulla damage control -asteella. Tiger Woodsia piinanneiden selkävaivojen on arvioitu johtuvan osaksi yksinkertaisesti siitä, että kilometrejä alkaa yksinkertaisesti olemaan takana huomattava määrä.
Lyhyesti sanottuna symmetrian painottaminen on todennäköisesti hyvästä pitkää juoksua ajatellen. Viimeistään se tulisi kuitenkin huomioida oheisharjoittelussa. Täydellisyyteen ei ole tarpeen tai edes kannata välttämättä kuitenkaan pyrkiä. Paljon suosiota viime vuosina niittänyt Postural Restoration Instituten mukaan olemme kaikki enemmän ja vähemmän epäsymmetrisiä jo elimistön rakenteen puolesta. Maksa ja sydän sijaitsevat sivulla kehon keskilinjasta, pallean rakenne ei ole symmetrinen jne. Greg Nuckols painottaa samaa tässä Strengtheory.com –sivuston mainiossa artikkelissa. Emme ole symmetrisiä ja siten kehon toimintakaan ei voi olla täysin symmetristä.
Jos kuitenkin esimerkiksi unilateraalisissa harjoitteissa huomaa pysyvänsä hädin tuskin pystyssä toinen jalka edessä tai yhdellä jalalla, on todennäköisesti korkea aika tarttua toimeen.
Jotakin käytäntöön vietävää?
Mitä käytäntöön vietävää tästä sitten on? Arkiaskareiden tekeminen kuten eri päin kuin on tottunut voi tuoda mukavaa vaihtelua ja haastetta. Esimerkkinä vaikkapa hampaiden harjaus. Harrastus- ja urheilupuolelle mentäessä tekemistä voi olla huomattavasti enemmän. Kuten edellä jo tuli ilmi, lumilautailussa on luonnollinen laskuasento, jonka ansiosta laskeminen tehdään toinen jalka edellä. Väärä jalka edellä laskemista kutsutaan switchinä laskemiseksi. Aluksi sen opettelua voisi verrata väärällä kädellä kirjoittamiseen, mutta tilanteesta riippuen se voi jännittää tai pelottaa melkein kuin ralliauton kyydissä oleminen. Lumilautailuja Shaun White sanoi laskeneensa switchinä yksinkertaisesti niin kauan kunnes se tuntui täysin luonnolliselta. Tämä on kunnioittavaa, sillä saman taidon opettelee ikään kuin kahdesti. Ei ole ehkä sattumaa, että tällainen asennoituminen on johtanut olympiavoittoon useamman kerran.
Treenipuolella ensimmäisenä tulee mieleen unilateraalisten liikkeiden käyttäminen ainakin ajoittain ja samalla varmistuminen, ettei selviä puolieroja ole päässyt syntymään. Jos maastavedossa käyttää ristiotetta, sitä olisi hyvä vaihtaa sarjasta toiseen, treenistä toiseen tai jotenkin muuten, että nostoja tulisi yhtä paljon kummallakin otteella. Olen ratkaissut tämän vetämällä pelkästään myötäotteella, joka jättää tähän tarvittavan ajatustyön pois.
Strong Firstin kouluttuja, kiropraktikko ja kokenut voimanostaja Michael Hartle on sanonut, että hän saa melkein päänsärkyä syystä, että painonnostajat tekevät työntöä saksaamalla aina toinen jalka edellä. Ehkä tämä on erikoistumisen hinta, mutta edes kevyiden työntöjen tekeminen tai muun tasapainottavan harjoittelun tekeminen edes silloin tällöin ei ole huono idea. Mielenkiintoista kyllä, ilmeisesti tästä toispuoleisuudesta johtuvia ongelmia ei juurikaan ilmene. Maajoukkuetason painonnostaja ja valmentaja Teemu Roininen on puolestaan sanonut teettävänsä muiden lajien urheilijoilla työntöä oheisharjoitteluna molemmin päin juurikin monipuolisuuden nimissä.
Tällaista pohdintaa tällä kertaa. Ota haaste seuraavaksi pariksi viikoksi ja opettele jokin liike, suoritus tai taito vain toisinpäin, vaikka se olisi vain hampaiden harjaus.
Vastaa