Vuoden loppuun on tapana tehdä jotakin koontia, yhteenvetoa tai muuta vastaava. Takaisinpäin katsominen, kokemuksista oppiminen ja korjausliikkeiden tekeminen tulisi olla enemmän tai vähemmän jatkuvaa, ei vain kalenterivuoden taitteessa tapahtuva kerta vuoteen -projekti. Tästä huolimatta, listasin muutaman asian, mitkä jäivät päällimmäisenä kuluneesta vuodesta mieleen. Jos niistä on apua tai lisäarvoa myös muille, kahta parempi!
1. Kilpaileminen, tavoitteen asettaminen tai huolellinen piikkaus. Omat harrastamiset ja satujumpat kuluivat viime vuonna, noh… harrastellessa. Treeni maistui ja nousujohteisuus säilyi kohtuullisen hyvin loppuvuoteen asti. Selvän tavoitteen, oli se sitten kilpailun muodossa tai ei, asettaminen jäi puuttumaan. Vasta jälkikäteen katsottuna tämä johti liialliseen ”pohjien tekemiseen”, jolloin tekemisestä ja myös suorituskyvystä tulee helposti tasapaksua.
Kun jokin selkeä tavoite on asetettuna, sen saavuttamiseksi h-hetkellä tulee myös tehtyä tarvittavat toimet. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi riittävää piikkausta, kevennysjaksoa ja todellisen suorituskyvyn esiin houkuttelemista.
Huomiona toki vielä, että tämä liittyy vain suoritus- tai tapahtumatavoitteisiin. Prosessitavoitteet voivat olla yhtä hyvä tai jopa parempi vaihtoehto tietyissä tilanteissa. Silloin keskitytään lyhyen aikavälin tapahtumiin ja niiden toteuttamiseen, jotka puolestaan vievät kohti haluttua lopputulosta. Esimerkit molemmista tavoitetyypeistä:
- Suoritustavoite: Leuanveto 1RM 0,5 x oma paino tai 15 toistoa leuanvedossa
- Prosessitavoite: Leuanvedon harjoittelu 3 päivänä viikossa.
2. Wattbike ja tehoperusteinen harjoittelu. Maasto- ja BMX-pyöräily ovat olleet harrastuksena reilun vuosikymmenen ja tulevat myös jatkumaan sellaisena. Wattbike ja tehoperusteinen eli niin sanotusti wateilla harjoittelu on antanut hehtaarin verran uutta kosketuspintaa pyöräilijän voima- ja oheisharjoitteluun. Ja kyllä, luit oikein: voimaharjoittelu. Wattbikella voi harjoittaa muutakin kuin kestävyysominaisuuksia. 6-20 s mittaiset sprintit pakkaavat varmasti kokoa reisiin ja tuovat watteja kauramoottoriin. Kiinnostuksen astetta lisää totta kai, että wattiperustinen harjoittelu soveltuu insinöörimäiseen lähestymistapaan erittäin hyvin. Tästä on tulossa myöhemmin kokonaan oma artikkelinsa.
Jos tehoperusteiseen harjoitteluun haluaa ottaa kosketuspintaa, Wattbikeja löytyy hyvin varustetuilta saleilta ympäri Suomen. Kokeile laittaa Robertin tavoin 700 W ruutuun ja kokeile kauanko mukana pystyy roikkumaan.
3. Urheiluravitsemuksen opinnot. Avoimessa Yliopistossa käydyt urheiluravitsemuksen opinnot päättyivät juuri sopivasti vuoden vaihteeseen! Reilun 1,5 vuoden opintokokonaisuus jopa ylitti odotukset, jotka olivat jo valmiiksi kohtuullisen korkealla. Aihepiirit vaihtelivat laajalla skaalalla aina lisäravinteista urheilijan henkiseen hyvinvointiin ja mahdollisiin syömishäiriöihin. Ravitsemus on aiheena äärimmäisen mielenkiintoinen ja siitä voi tehdä juuri niin yksinkertaista tai monimutkaista, kuin haluaa.
Yksi kantava teema on kuitenkin, että ravitsemusohjauksessa asiakkaan kohtaaminen hänen tasollaan on kaiken a ja o. Jos ateriarytmi on parhaimmillaankin kuin VR:n aikataulu talvisaikaan, on turha miettiä, että ovatko kuorelliset vai kuorettomat mantelit terveellisempiä.
Podcast-vieraana ollut Jaakko Mursu luennoi kyseisellä opintokokonaisuudella. Jos haastattelu on mennyt ohi, asia kannattaa korjata hetimiten!
4. Lukeminen – jälleen kerran. Lukeminen on yksinkertaisesti kova juttu. Jaoin omalla Facebook-aikajanalla edesmenneen Lemmy Kilmisterin lainauksen, joka on toistamisen arvoinen myös tässä.
Otin tavoitteeksi vuonna 2016 lukea mahdollisimman paljon. Tekemisestä ei ollut kuitenkaan. tarkoitus tehdä mitään pakkopuurtamista, ennemminkin päinvastoin. Nautin joka kirjasta ja jos se ei tuntunut sillä hetkellä ajankohtaiselta, saatoin jättää sen hyvin kesken. Lisäksi tein parhaista kirjoista myös muistiinpanot. Menettely tuntui toimivan ja sama jatkui vuodelle 2017. Saldo pysyi hämmästyttävän vakaana. Vuoden 2016 saalis oli 72 kirjaa, joka kasvoi seuraavana vuonna kahdella 74:n kirjan saldoon. Aiheet vaihtelivat laajalla skaalalla treenistä ja fysiologiasta aina elämänkertoihin, mahtui mukaan jokunen teos myös fiktiotakin. Alla on muutamia suosituksen arvoisia poimintoja
- Matt Fitzgerald – How Bad Do You Want It?
- William Irvine – A Guide to the Good Life
- Henrik Dettman – Johtamisen taito
- Michael Hutchinson – Faster
- Michael Finkel – Stranger in the Woods
- Rod Ellingworth – The Rainbow Project
- Brad Stulberg & Steve Magness – Peak Performance
- Cal Newport – Deep Work
Kirjat antavat eri tavalla syvyyttä, mitä esimerkiksi tv- tai youtube eivät voi tehdä. Tai näin asia on ainakin omalla kohdallani. Jos lukemista ei tee säännöllisesti, aloita pienestä. Kirjanarkomaaniksi ei ole tarpeen ruveta, mutta itsensä piirittäminen hyvillä kirjoilla on tuskin huono asia.
5. Kävelyt ja arkiaktiivisuus. Pidin kävelyä vain pari vuotta takaperin lähinnä pakollisena pahana. Se on hidasta, paljon hitaampaa kuin pyöräily tai vaikka edes juoksu. Erilaisen suhtautumisen ottamisen myötä, kävely on alkanut tuntua mukiin menevältä toiminnalta, jopa mukavalta. Erityisesti luonnossa kävely kutittelee hermostoa tavalla, mistä ei todennäköisesti ole vielä mitään aavistusta. Välipäivä treeneistä? Omatoimisen kehonhuollon, palauttavan (siis oikeasti palauttavan) harjoituksen ohella kävelylenkki voi olla juuri, mitä tohtori määräisi.
10 000 askeleen päiväsuositus ei ole tuulesta temmattu. Käytännössä se tarkoittaa noin 75-90 minuutin kestoa tai 7-8 kilometrin matkaa. Kuinka monella tämä tulee täyteen itsestään, jos asiaan ei kiinnitä huomiota?
Vastaa