Huippu-urheilussa suorituskyvyn ja ennen kaikkea lajisuorituksen kehittäminen ovat prioriteettilistan kärjessä. Ne ajavat siis ainakin hetkellisesti kaiken muun edelle, siis jopa terveyden, sosiaalisten suhteiden ja mitä muita osia normaalin elämän tulisikaan pitää sisällään. Tästä huolimatta myös tavallinen kuntoilija tai tavoitteellinen treenaaja voi poimia huippu-urheilusta tiettyjä hyödyllisiä elementtejä käyttöönsä. Tilannetta voisi verrata autourheiluun, jossa F1-autoihin kehitetty tekniikkaa valuu – monen vuoden viiveellä tosin – myös valmistajien myyntimalleihin ja sitä kautta kansan syvien rivien käyttöön.
Tähän tekstiin on koottu muutama idea, mitä kuka tahansa voi hyödyntää tasosta riippumatta!
Kuva: https://previews.123rf.com
Jokaisella harjoituksella on selvä tavoite. ”Lyö leima päälle!” Kaikella harjoittelulla pitäisi olla tarkoitus tai peruste, minkä pystyy lopulta tiivistämään 2-3 sanaan. Näitä voisivat olla esimerkiksi maksimi- tai perusvoiman kehittäminen, tekniikkaharjoittelu, palauttava harjoitus, aerobista energiantuottoa kehittävä peruskuntoharjoitus jne.
Kun tavoite on selvillä, harjoituksen päälle lyödään leima: ”perusvoimaharjoitus” tai vaikkapa ”palauttava harjoitus”. Tällä voi olla joskus hyvin selkeyttävä vaikutu ja ylimääräinen, mahdollisesti tahaton tavoitetta vastaan toimiva, tekeminen jää pois. Esimerkkinä peruskuntolenkin aikana turhaa hapottelua anaerobisella alueella halutaan välttää, vastaavasti voimakestävyysosion tekeminen maksimivoimatreenin loppuun ei palvele tarkoitusta.
Ravitsemuksen yksinkertaistaminen. Maantiepyörätalli Team Sky on eräänlainen huippu-urheilun ja urheilutieteen tiivistymä, jossa yhtäkään kiveä ei jätetä kääntämättä. Tulokset ovat olleet myös sen mukaisia, mikä on saanut monen organisaation niin urheilumaailman sisällä kuin sen ulkopuolelta hakemaan mallia heidän toiminnastaan. Tästä huolimatta – tai sen ansiosta – kilpailuissa Team Skyn menettelytapa ravitsemuksessa on jopa hämmästyttävän yksinkertainen ja ilmeisen toimiva. Pitkäkestoisissa suorituksissa ravitsemuksen merkitys on huomattava, joskus jopa ratkaiseva. Vaikutukset ulottuvat yksittäisen suorituksen lisäksi myös palautumiseen seuraavalle päivälle. Yksi vuosikymmeniä tiedossa ollut haaste on, että ruoansulatus pystyy käsittelemään hiilihydraattia rajallisen määrän, noin 70-80 g tunnissa.
Team Sky on ratkaissut asian tarjoamalla ajajille energiapatukoita, geelejä ja urheilujuomia, joissa on jokaisessa 25 g hiilihydraattia ja pitämällä huolen, että näitä nautitaan yhteensä kolme tunnissa. Jää ajajan valittavaksi ovatko kaikki patukoita, geelejä, juomia vai jotakin näiden yhdistelmiä. Kysymys kuuluu: ”Oletko syönyt kolme kertaa viimeisen tunnin aikana?”
Tällainen yhdenvertaisten annosten tai ateriakokonaisuuksien käyttäminen voi tuoda selkeyttä ja helpottaa arkea. Hiilihydraatin lähteissä esimerkiksi puoli lautasellista riisiä voi vastata hieman pienempää määrää täysjyväpastaa tai nippua suurikokoisia perunoita. Välipalana proteiinipatukalla ja kahdella hedelmällä on tietyt vastineensa ja sitä rataa. Kun energiantarve on suurin piirtein tiedossa, näistä eri vaihtoehdoista pystyy kasaamaan nopeasti ja helposti päivän ateriat.
Marginal Gains -filosofia. Pysytään vielä hetken pyöräilyn parissa. Kyseinen filosofia on British Cyclingin ja tarkemmin Dave Brailsfordin aikaansaannosta. Sen sanoma on tiivistettynä etujen ja parannusten hakeminen joka osa-alueelta riippumatta siitä, että miten pieni saavutettu hyöty on. Kun tätä tehdään säännöllisesti pitkällä aikavälillä, kumuloituva yhteisvaikutus on merkitsevä. Esimerkkinä tästä menettelystä, British Cyclingin urheilijoille toimitetaan hotelleihin heidän omat tyynynsä mahdollisimman hyvän unen takaamiseksi. Hotelliin saapuessa avustaja on tehnyt check in -toimenpiteet niin, että urheilijat pääsevät suoraan huoneisiinsa lepäämään sen sijaan, että joutuisivat odottamaan ja mahdollisesti selvittämään hotellin varauksissa tulleita epäselvyyksiä.
Nämä ovat luonnollisesti asioita, joihin tavallisella kuntoilijalla tai tavoitteellisellakin treenaajalla ei ole mahdollisuutta. Hieman isomman kuvan ottaminen voi kuitenkin olla hyödyksi. Mitkä ovat ilmeisimpiä parannuksen tai kehityksen kohteita? Voiko esimerkiksi valmistamalla aamupalan etukäteen edellisenä päivänä nukkua puoli tuntia pidempään? Parantaisivatko pimennysverhot unen laatua? Mahdollistaisiko mikrolevyjen hankkiminen uusia progressiomahdollisuuksia treenissä?
Kyllä vai ei? Viimeisenä listassa on tämä yksinkertainen kysymys. Miettiessä jotakin ratkaisua, vaihtoehtoa tai valintaa voi esittää kysymyksen, että tekeekö tämä minut paremmaksi, nopeammaksi tai edistääkö se tavoitteitani? Kyllä vai ei? Kysymys on tyly ja kun sitä miettii, välimaastoa on harvoin edes olemassa. Melkein kaikkien valintojen kohdalla pystyy löytämään vastauksen jo nopean pohdinnan jälkeen.
Huippu-urheilussa tämä kysymys esitetään usein suorituskykyä ajatellen. Jos elinkeino ei ole kiinni urheilusuorituksesta, kysymystä on syytä soveltaa muuten tärkeille elämänalueille. Esimerkiksi:
Mahdollistaako tämä valinta ajanvieton perheen parissa? Kyllä vai ei?
Nostaako tämä valinta elämänlaatua? Kyllä vai ei?
Lisääkö valinta stressikuormaa? Kyllä vai ei?
Edistääkö tämä menettely stressinhallintaa? Kyllä vai ei?
Helpottaako tämä parempien valintojen tekemistä ravitsemuksen suhteen? Kyllä vai ei?
Parantaako tämä unen laatua ja määrää? Kyllä vai ei?
Antaako tämä valinta joustavuutta ajankäytölleni? Kyllä vai ei?
Pystynkö viettämään enemmän aikaa itselleni tärkeiden asioiden parissa? Kyllä vai ei?
Saanko tämän avulla lisättyä 20 kg etukyykkytulokseen vuoden lopussa? Kyllä vai ei?
Toivottavasti tiivis teksti herätti ajatuksia. Jos pidit lukemastasi, paina jaa-nappia, jotta muutkin voivat hyötyä.
Vastaa