Kirjoitin kyseisestä kirjasta lyhyesti Facebookin puolelle, että jos liikkeestä, liikeoppimisesta ja kivusta pitäisi suositella yhtä kirjaa, niin se olisi tämä. En ole muuttanut mieltäni sen jälkeen.
Ensimmäisessä luvussa sanotaan, että kirjan on tarkoitus on selittää tutkimustyön todistamia faktoja mahdollisimman helposti ymmärrettävällä tavalla. Vaikka tätä kuulee sanottavan enemmän kuin usein, niin tämä teos on iloinen yllätys, sillä se onnistuu siinä erinomaisesti.
Kirjoittaja
Kirjoittaja Todd Hargrove on Feldenkrais –menetelmän harjoittaja ja rolfaaja. Ennen terveydenhuolto- ja liikunta-alalle siirtymistä hän työskenteli lakimiehenä. Entiseltä ammatiltaan hän on lakimies
Hargroven sivut löytyvät osoitteesta bettermovement.org ja siellä onkin paljon hyviä kirjoituksia. Vaikka kirjoitukset ja tämän artikkelin kaltaiset kirjoitukset ovat olleet hyviä, niin kirja ylitti silti odotukset.
Mitä siinä oli?
Useimpia kiinnostaa varmastikin eniten, että mitä kirja pitää sisällään ja miksi se olisi lukemisen arvoinen? Ensimmäisenä on hyvä sisältö ja heti toisena tulee hyvä ja simppeli kirjoitustyyli.
Sen sijaan, että listaisin kirjan sisältöä kovin yksityiskohtaisesti, niin olen poiminut tähän muutamia pääkohtia jokaiselta osa-alueelta, eli liikkeestä, liikeoppimisesta ja kivusta.
Liike
- Jos auto päätyy tieltä ojaan, niin onnettomuuden syytä voidaan etsiä autosta, olosuhteista tai kuljettajasta. Päätyikö auto metsähallituksen puolelle koska rengas puhkesi vai oliko kuljettaja huolimaton? Samanlaisia kysymyksiä voidaan esittää kun arvioidaan liikettä. Onko (mahdollinen) vika rakenteellinen tai toiminnallinen vai löytyykö se ohjastajasta, eli tässä tapauksessa hermostosta? Tarkkaa rajanvetoa voidaan harvoin vetää, mutta usein hermoston rooli on suurempi kuin luullaan. Esimerkiksi korkeaksi jäävä kyykky ei välttämättä johdu jäykistä nilkoista vaan puutteellisesta taidosta tehdä kyykky.
- Hermosto on monella tapaa paljon mukautuvampi ja helpommin adaptoituva kuin kehon rakenteelliset osat (lihakset, jänteet, sidekudos yms.)
- Hyvässä liikkeessä mekaaninen kuormitus on jaettu usealle nivelelle sen sijaan, että se olisi keskittynyt vain yhden nivelen alueelle.
- Hyvä liike koostuu usein seuraavista osa-alueista: koordinaatio, venyvyys ja liikkuvuus, stabiliteetti, nivelten asento ja ryhti.
- Venyvyys on yliarvostettua. Suurin osa arjessa ja urheilussa käytettävistä liikkeistä tapahtuu liikeradoilla, jotka ovat lähes kaikkien saavutettavissa. Useammin suurempi hyöty saataisiin paremmasta kontrollista käytössä olevalla liikeradalla. Poikkeuksia suurempiin liikeradan vaatimuksiin toki löytyy esimerkiksi voimistelusta ja tanssista.
Liikeoppiminen
- Ihmisaivot ovat kaikessa monimutkaisuudessaan uskomaton kokonaisuus. Vaikka pystymme vaativaan ja abstraktiin ajatteluun, niin se käyttää vain hyvin pientä osaa aivoista verrattuna siihen, mitä liikkeelle on varattu. ”Much more of the brain is devoted to movement than to language. Language is only a little thing sitting of this huge ocean of movement.” –Oliver Sacks
- Liikkeen ja sen monimutkaisuudesta antaa hyvän kuvan, että nykyisellä robottiteknologialla on päästy kävelyssä noin 3-vuotiasta lasta vastaavalle tasolle. Tekoäly pystyy voittamaan maailman parhaat shakinpelaajat, mutta ei ohjaamaan robottia täyttämään tiskikonetta.
- Liikeoppimisessa on usein luultua enemmän ylimääräisen poistamista, kuin uuden lisäämistä. Tämä ilmenee erityisen hyvin suurta nopeutta edellyttävissä liikkeissä ja suorituksissa. Kun antagonistit, eli liikettä työtä vastaan tekevät lihakset, pystyvät rentoutumaan suorituksen tai liikkeen aikana, niin lopputulos on huomattavasti parempi. Kyky rentouttaa suoritusta vastaan työskentelevät lihakset riittävän hyvin ja oikea-aikaisesti erottaa usein huiput amatööreistä ja keskivertoharrastajista. Hyvä liike tai suoritus näyttää tällöin helpolta ja jopa eleettömältä.
- Havainto tai aistimus (perception) ja tunne (sensation) ovat kaksi eri asiaa. Jälkimmäinen tarkoittaa ärsykkeen havainnointia ja sen välitystä aivoille. Aivot käsittelevät ja järjestävän tämän ärsykkeen vanhojen kokemusten ja erilaisten ”filttereiden” läpi ja muodostavat siitä lopulta subjektiivisen havainnon tai aistimuksen. Tästä syystä esimerkiksi kylmä vesi voi tuntua jonkun mielestä vain epämiellyttävältä ja toisen mielestä sietämättömältä.
Kipu
- ”Pain is an opinion.” –Vilayanur Ramachandran.
- Kuten yllä jo sanottiin, niin kipu on aistimus siinä missä muutkin aistimukset on subjektiivinen asia.
- Kivun määrä ei korreloi kudosvaurioiden asteen kanssa. Tästä johtuen jonkun näennäisesti terve selkä voi oireilla pahasti. Vastaavasti magneettikuvien perusteella välilevynpullistumasta kärsivän henkilön selkä voi olla täysin oireeton.
- Vaikka kipu on subjektiivista, niin se ei tarkoita, etteikö kipua ole olemassa.
- Kroonisilla kiputiloilla ja huonolla kehon tuntemuksella (kirjassa käytettiin termiä body maps) on havaittu korrelaatiota. Samaa yhteyttä on havaittu huonolla keskivartalon ja lantion kontrollilla sekä erilaisilla kiputiloilla.
- Kivun tarkoitus on suojata elimistöä, jotta lisävahingoilta vältyttäisiin.
Lopuksi
Yllä olevat lyhyet listat eivät tietenkään tee oikeutta kirjalle, vaan olivat joitakin kohtia, joita päällimmäisenä jäi mieleen.
Yleisesti ottaen kirjaa voi suositella kenelle tahansa, joka on kiinnostunut kehon toiminnasta ja sen mekanismeista ns. pintaa syvemmältä. Terveydenhuollon ammattilaisille se voi olla joissakin tapauksissa ehkä jopa liian kevytlukuinen, mutta uusia asioita voi hyvinkin silti tarttua matkaan
Vaikka suosin perinteistä ”analogista” kirjatyyppiä, niin luin tämän Amazonin Cloud Readerilla. Usein edullisemman hankintahinnan lisäksi siinä on muitakin hyviä puolia, kuten muistiinpanojen tekemisen helppous. Tekstiin voi tehdä todella helposti ja vaivattomasti highlighteja, eli se jää keltaiselle pohjalle. Näitä muistiinpanoja tulikin tehtyä tämän kirjan kohdalla poikkeuksellisen tiuhaan, eli melkein joka aukeamalla.
Vastaa