Tämän kerran kirjoitus käsittelee kykyä ”syttyä” oikeaan aikaan ja vastavuoroisesti rentoutua silloin, kun on sen aika. Venäläiset ovat havainneet jo vuosikymmeniä sitten, että suurin osa huippu-urheilijoista oli voimakkaasti parasympaattisia. Tämän selvittämiseen on käytetty todennäköisesti Omegawavea edeltävää teknologiaa. Riippumatta mittaustavasta, asialle on saatu nykyään entistä enemmä vahvistusta.
Parasympaattinen vs. sympaattinen
Nopea kertauskurssi vielä niille, joille autonomisen hermoston haarat eivät ole tuttuja. Itsenäinen hermoston haara, eli autonominen hermosto, jakautuu kahteen eri haaraan: Parasympaattinen ja sympaattiseen.
Parasympaattinen haara on vastuussa palautumista edistävistä toimista, kuten ruoansulatuksesta, kudosten korjauksesta ja uusiutumisesta, sykkeen ja verenpaineen laskemisesta sekä pitkästä listasta muita toimintoja, jotka edistävät elimistön palautumista ja valmistautumista uuteen haasteisiin levon jälkeen. Englanniksi parasympaattista hermoston haaraa kutstuaan osuvasti rest and digest –systeemiksi.
Sympaattinen hermoston puoli on nimestään huolimatta kaikkea muuta kuin sympaattinen. Se pyörähtää käyntiin, kun elimistö on uhan alla tai kokee jonkun muun kriisin. Sydämen syke tihenee, kortikosteroideja erittyy voimakkaasti, hengitys tihenee, ruoansulatus keskeytyy ja mieli muuttuu valppaaksi. Fight or flight –systeemi on varmasti monelle jo ennestään tuttu tai on ainakin kuullut tämän nimityksen.
Kumpi on sitten parempi? Ei kumpikaan. Molempia tarvitaan, mutta sopivassa suhteessa ja tiettyinä aikoina. Kysymys on sama, kuin ihmettelisi, että kumpi on hyödyllisempi? Käsi vai jalka?
Onko oma kytkimesi kunnossa?
Ideaalitilanteessa sympaattinen hermosto on aktiivinen vain, kun sitä tarvitaan! Tämä tarkoittaa, että se toimii vain kriisin tai toimintaa edellyttävän ajanjakson aikana. Esimerkkejä ovat kova treeni, kilpailu/urheilusuoritus tai villieläintä pakoon juokseminen (Harvinaista tänä päivänä, tiedän.)
Heti tämän jälkeen parasympaattisen hermosto tulisi potkaista käyntiin, että palautuminen saadaan käyntiin ja päästään takaisin tasapainoon.
Ongelma on, että nykyään turhan moni elää jatkuvasti harmaalla alueella, eli jossakin näiden kahden tilan välillä! Elimistöstä ei saada koskaan oikein täyttä tehoa irti ja toisaalta se ei pääse koskaan palautumaankaan kunnolla. Mihin tämä johtaa? Todennäköisesti muuhun kuin optimisuoritukseen ja kehitykseen urheilussa ja treenissä. Mikä vielä pahempaa, niin siitä voi aiheutua vakavia terveydellisiä haittoja, kuten lisämunuaisen vajaatoimintaa yms.
Mikä erottaa huippusuorittajan matti meikäläisestä?
Alussa mainitsin, että huipulle päässeillä urheilijoilla on usein voimakkaasti parasympaattinen hermosto. Kuullessani tästä ensimmäisen kerran koin eräänlaisen ahaa-elämyksen! Monet huiput (lajista riippumatta), jotka olen tavannut tai tunnen muuten ovat äärimmäisen rentoa ja lunkia porukkaa. He voivat olla oman lajinsa ulkopuolisella ajalla jopa niin rentoja, tai jonkun mielestä jopa saamattomia, että se voi johtaa vaikeuksiin arkielämässä. Esimerkkinä vaikkapa tavallisten arkiasioiden hoito. En sano, että tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta tällaisiakin tapauksia on.
Joissakin tapauksissa tämä voi mennä jopa niin pitkälle, että he eivät saa edes harjoituksissa itseään syttymään. Jos muiden mukana pärjää 80% teholla, niin miksi vaivautua ja käyttää myös jäljelle jäävää 20% osuutta?
Vastaavasti, kun tulee suorituksen tai kisan aika, niin palo silmissä syttyy ja vain harva uskaltaa mennä näiden yksilöiden ja heidän tavoitteidensa väliin.
Keinoja sympaattisen ja parasympaattisen hermoston käynnistämiseen
Seuraavassa on joitakin keinoja, millä voi parantaa siirtymistä autonomisen hermoston haarasta toiseen, kun tilanne on sopiva. Käydään ensin läpi parasympaattinen, eli palautumisesta vastaava puoli. Tämä sen vuoksi, että useilla ei ole vaikeuksia potkaista parasympaattista hermostoa käyntiin, koska siinä eletään muutenkin jo liian pitkiä aikoja stressin ja muun kuormituksen johdosta.
Parasympaattinen hermosto
Sami Sundvik kirjoitti erinomaisen artikkelin rentoutumisesta. En näe tarpeelliseksi keksiä pyörää uudestaan. Lyhyt lista hänen luettelemistaan asioista on:
-Tee vähemmän, ole enemmän hetkessä.
-Vietä aikaa luonnossa, vähemmän sähkövempainten parissa.
-Käytä erilaisia työkaluja rentoutumiseen. Esim. omatoiminen lihashuolto, hieronta, piikkimatto, venyttely, rentoutusnauhat, piikkimatto, sauna, jooga jne.
-Nuku riittävästi ja panosta unen laatuun!
-Syö laadukasta ja puhdasta ruokaa.
Ainoana, mitä haluisin lisätä listaan on oikeanlaisen hengitystekniikan opettelu ja sen hyödyntäminen päivittäin. Tämä on totta kai osa rentoutumisharjoituksia ja esimerkiksi joogaa, mutta kaikille se ei tule varmastikaan selviönä. Syvä palleahengitys aktivoi parasympaattista hermostoa tehokkaasti. Käytin tätä keinoa menestyksekkäästi treenin kevennyksen ohella ollessani itse liian paljon sympaattisella puolella ja tulokset näkyivät Omegawavella alle parissa viikossa.
Simple as that! Jos näistä keinoista pystyy ottamaan yhden käyttöön vaikkapa kuukauden välein, niin mieti millainen ero olotilassa voi olla jo vuoden tai vain 6kk päästä?
Ligth the fire! – aika syttyä
Entäpä sitten, kun on aika saada se huippusuoritus irti? Oli kyse sitten kilpailutilanteesta tai PR:ää tavoittelevasta treenistä?
-Psyykkaa itseäsi. En usko, että minkäänlainen stimulantti pystyy samaan, mitä mielen voima! Jos oikeasti haluat jotakin ja keskityt siihen, niin vain taivas on rajana.
-Kofeiini on ylivoimaisesti edullisin ja tehokkain stimulantti, jota voi suositella. Kuppi tai pari hyvää kahvia ennen treeniä tai kilpailusuoritusta on mukava lisä. Tämä on kuitenkin jyrkkä ja liukas rinne, johon ei kannata pudota. Kuppi tai pari ennen treeniä, eli yhteensä 2-3 kuppia päivässä ei kaada kenenkään terveyttä. Sen sijaan 5-10 kahvikupin raivokas tislaaminen elimistön läpi, kuten OP:n Joni osuvasti sanoi, on kuitenkin jo eri asia.
Kuten sanottu, niin parasympaattisen hermoston käynnistämisessä on usein enemmän ongelmia, kuin sympaattisen hermoston starttaamisessa. Sen johdosta jätän listan tähän.
Etsi tasapaino
Mitä nopeammin parasympaattisen hermoston pystyy potkaisemaan käyntiin stressitilanteen jälkeen, sitä nopeammin palautuminen tapahtuu ja sitä tiheämmin uutta kuormitusta pystyy kohdistamaan elimistölle. Tämä tarkoittaa taas parempaa kehitystä ja jopa elämänlaadun paranemista! Jatkuvasti harmaalla alueella vellominen ei ole kenellekään hyväksi ja polttaa kynttilää kirjaimellisesti molemmista päistä.
Mistä tiedät, että mikä tilanne on nyt? Et mistään, ellet ole koskaan ollut pahasti pois tasapainossa tai toisaalta, että olet aina ollut hyvässä balanssissa. Parasympaattisen hermoston aktivointikeinojen käyttö on kuitenkin lähes poikkeuksetta kaikilla suositeltavaa. Objektiivisemmalta puolelta tällä hetkellä paras mittari on sykevariaatio, jota esimerkiksi Omegawave ja BioForce HRV käyttävät.
Vastaa