Motivaatio on eräänlainen trendisana ja siksi myös hieman inflaation kokenut. Mitä sillä tarkkaan ottaen tarkoitetaan? Wikipedia tarjoaa seuraavan vastauksen:
”Motivaation käsitettä on käytetty kuvaamaan sitä, (1) mikä aktivoi organismin (aktivaatio), (2) mikä saa organismin valitsemaan juuri tietyn vasteen tai käyttäytymisen (valinta/selektio ja ohjaaminen) ja (3) miksi eliö vastaa samaan ärsykkeseen välillä eri tavoilla (valmius vasteeseen).”
Heti seuraavassa virkkeessä asia summataan hieman kansantajuisemmin. Motivaatio vastaa siitä, että miksi käyttäydymme siten kuin käyttäydymme. Se on tietoisten tekojen taustalla vaikuttava hierarkia tai arvomaailma, jonka perusteella tehdään jatkuvasti valintoja. Ei tarvitse
Halu
Polte
Intohimo
Mitä motivaatiolla tekee?
Ilman motivaatiota ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä pääse puusta pitkälle. Luin ensimmäisen kerran ulkoinen ja sisäinen motivaation erottamisesta muistaakseni Damien Farrown Developing sports expertise –kirjasta. Kirjassa käytetyt termit ovat extrinsic ja intrinsic motivation. Käytännössä niiden erottaa, että motivaation lähteen alkuperä. Sisäisessä motivaatiossa oma halu on toiminnan taustalla. Siihen voi liittyä jonkin selvän tavoitteen saavuttaminen tai yksinkertaisesti jostakin toiminnasta pitäminen, minkä vuoksi sitä haluaa tehdä. Ulkoinen motivaatio on vanha kunnon keppi tai porkkana. Alakoululainen voi lukea vaikkapa matematiikan kokeeseen siksi, että saa tiettyä arvosanaa vastaan vanhempien tarjoaman visiitin läheiselle jäätelökioskille. Vastaavasti vaikkapa ammattisotilaan oletetaan läpäisevän tietyt fyysiset testit vuosittain, että palvelusta voi jatkaa. Jos minkäänlainen fyysisten ominaisuuksien harjoittaminen ei muuten kiinnostaisi, niin testien läpäiseminen antaa niiden tekemiselle aihetta.
Kuten arvata saattaa, niin Farrown kirjassa sisäisen motivaation lähteen omaavat yksilöt menestyvät poikkeuksetta paremmin valitsemassaan aktiviteetissa, oli kyse sitten petangista, lautapeleistä tai vesipallosta.
On sanottu, että mitään suurta ei ole saavutettu ilman intohimoa. Uskon tämän olevan totta ja viimeisen sanan voisi yhtä lailla korvata motivaatiolla. Vahingossa, ilman polttavaa halua, on tuskin saatu aikaan mitään sellaista, josta olisi jäänyt jälkipolville ihmeteltävää.
Ne oikeasti tärkeät asiat
Tee lyhyt lista asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä. Otetaan käsittelyyn perinteinen lista, joka toimii hyvänä esimerkkinä.
- Terveys
- Perhe
- Taloudellinen turva
- Ja niin edespäin…
Mitä tekisit päivittäin, jotta toimisit listan mukaisesti? Vastaukset eivät ole vaikeita. Ensimmäisen kohdan täyttymiseksi kuuluisi varmaan treenata sopivasti, harrastaa itselle mieluisia urheilulajeja, kehonhuoltoa ja syödä fiksusti. Toiseen kohtaa mentäessä lähimmäisten huomioiminen, kiitoksen sanominen ja mahdollisuuksien mukaan auttaminen vie jo pitkälle. Taloudellisesta turvasta puhuttaessa tehdään yleensä tehdä jotakin, mitä vastaan saa rahallisen korvauksen.
Lopulta päivittäisten toimien pitäisi olla omia arvoja vastaavia ja motivaatio on näiden kahden välikäsi. Arvomaailma -> Motivaatio –> Teot. Jos arvomaailma on vahva, niin motivaatio on hyvä. Loppujen palapelien palasten tulisi pudota tämän jälkeen paikalleen kuin itsestään – ainakin ideaalitapauksessa.
Päivittäiset toimet
Charles Poliquin on sanonut, että huonoa itsekuria ei ole olemassa. Motivaatio ja arvot eivät vain yksinkertaisesti ole niin vahvoja, mitä luulemme tai haluaisimme. Jos haluat rantakuntoon, niin Malvialan donitsipaketin tyhjentäminen vie tuskin sitä kohti. Jos näin kuitenkin tapahtuu, niin hetkellinen mielihyvä on ollut sillä hetkellä prioriteeteissa rantakuntoa korkeammalla.
Tästä päästään yhteen viime aikoina omalla kohdalla paljon ajattelua herättäneeseen aiheeseen– nimittäin kiire. Voisi ajatella, että kiirettä ei ole lopulta olemassa. Ei ainakaan sellaista, joka estäisi meitä tekemästä päivittäisiä meille tärkeitä valintoja. ”Minulla ei ole aikaa treenata.” P*askanmarjat! Motivaatio ei ole vain tarpeeksi vahva. Vuorokaudessa on 24 tuntia ja viikossa niitä kertyy jo hulppeat 168! Jos tästä ajasta ei pysty käyttämään 3-5h verran itselle tärkeään asiaan, niin on itsetutkistelun paikka. Jos viikossa käyttää treenaamiseen 5h, niin se on noin 3% koko viikon ajasta.
Jos suorituskyky ja terveys ovat tärkeitä, niin tunninkin päivittäinen harjoittelu kuulostaa nopeasti suhteellisen vähältä. Lopulta sekin on vain 1/24 vuorokaudesta, eli prosentteina vähän yli 4%. Kyllä kyllä, nukkua pitää ja siitä lähtisin viimeisenä tinkimään. Lisäksi on muita ajankäytön ”kiinteitä kuluja”, joista on vaikea nipistää. Tarkoitus ei ole saada kenellekään huonoa omatuntoa, jos viikossa ehtii treenamaan vaikkapa 3-4h. Itse asiassa jo sillä määrällä voi saada erinomaisia tuloksia! Kuitenkin jos terveys ja fyysinen suorituskyky ovat sinulle tärkeitä ja lukema jää jatkuvasti sen alle, niin tilannetta kannattaa tarkistella lähemmin. On kuitenkin lopulta harvinaista, että ei oikeasti pystyisi järjestämään sen vertaa aikaa itselleen, etteikö harjoittelu onnistuisi.
Kuinka moni on myöhästynyt etelänmatkan lomalennolta? Kyllä niitäkin varmasti löytyy, mutta luku on varmasti pienempi kuin maanantaina pommiin nukkuneiden määrä. Jos halu on tarpeeksi kova, niin tietyssä paikassa pystyy todennäköisesti olemaan juuri haluttuun aikaan.
Phil Learney kirjoitti blogissaan taannoin eräässä artikkelissaan hyvin. Kun joku tulee sanomaan hänelle, että on kokeillut aivan kaikkea, niin yleensä ensimmäinen jatkokysymys kuuluu, että entä mitä olet oikeasti tehnyt? Näiden kahden asian välillä on vissi ero. Jonkun ohjelman, ruokavalion tai treenin toimivuuden voi sanoa vasta sitten, kun sitä on oikeasti noudattanut pidemmän aikaa – ei parin päivän puolivillaisen kokeilun jälkeen.
Homma pakettiin
Tämän vuodatuksen tarkoitus oli herättää mahdollisesti ajatuksia siitä, että mitä motivaatio on ja mitä sen taustalla olevat vaikuttimet ovat. Jos jokin asia on oikeasti tärkeä, niin aika ja keinot sen tekemiseen todennäköisesti löytyvät. Tärkeistä asioista syntyy motivaatio jotakin toimintaa kohtaan ja mikä parasta, yleensä tästä toiminnasta nauttii kovasti sitä tehdessään!
En varmasti itse tekisi harjoittelua edes kolmannesta nykyisestä määrästä, jos en pitäisi siitä. Kun jostakin pitää tai oppii pitämään, niin sen parissa vietetty aika kuluu kuin siivillä. Silloin tietää olevansa oikeiden asioiden äärellä.