Tohtori Andy Galpin tekee tutkimustyön lisäksi paljon myös valmennusta käytännön tasolla urheilijoiden kanssa. Erityisesti hänet tunnetaan työstään kamppailu-urheilijoiden parissa. Miten tohtori Galpin ja ruoanvalmistukseen parissa toimivat ammatit liittyvät toisiinsa selviää, kun lukemista jatkaa hieman pidemmälle.
Kuva: https://i.pinimg.com/
Galpin on esittänyt osuvan vertauksen leipureista, kokeista ja keittiömestareista, joka on tarkemman avaamisen arvoinen. Hän jakaa asiakkaat ja urheilijat kahteen kategoriaan: leipureihin ja kokkeihin. Jaottelu ei perustu yksistään ravitsemukseen liittyviin seikkoihin, vaan yksilön luonteeseen ja ajatusmaailmaan.
Leipomisessa on Galpinin mukaan kyse tarkasta kemian tekemisestä. Ainesosat ovat tarkalleen tiedossa niiden määrä myöten. Soveltamiselle ei ole paljoa varaa tai lopputuloksena on kirjaimellisesti kakku, joka ei kohoa. Leipurit tarvitsevat tarkkoja ja seikkaperäisiä ohjeita sekä suuntaviivoja aivan leivontaohjeiden tapaan. Tämä ulottuu usein kaikille osa-alueille aina harjoitusohjelma ja ravitsemusta myöten. Voimaharjoituksessa pääliikkeen kohdalla tulee lukea 4×6, eikä esimerkiksi hieman liikkumavaraa antava 3-5×6. Vaikka treenin tekeminen päivän kunnon ja valmiustilan mukaan on lähes aina hyödyllistä, se voi aiheuttaa leipurille päänvaivaa ja stressiä. Sama pätee myös ravitsemuksen puolella. Mitä tarkemmin ruoka-aineet, ateriakokonaisuudet ja ravintoainejakaumat ovat tiedossa, sitä parempi.
Kun leipurille saa käsiinsä riittävän seikkaperäiset ja perustellut ohjeet, tekeminen ei jää usein jossittelun tai kokeilun asteelle.
Kokin ominaisuuksiin kuuluu soveltaminen ja väljien suuntaviivojen noudattaminen: ”Ripaus tätä, loraus tuota ja annetaan muhia hetki.” Kokki ahdistuu tai kokee olonsa rajoitetuksi liian seikkaperäisen ohjeistuksen alla, minkä vuoksi kaikkeen tekemiseen on tärkeää antaa sopivasti liikkumavaraa. Voimaharjoituksessa sarjahaarukan antaminen esimerkiksi 3-5×6 tapaan voi toimia hyvin. Treenisisältönä voisi toimia jopa ohje: ”Tee kuuden toiston sarjoja, joissa on 1-2 toistoa varaa ja lopeta, kun väsymys alkaa kerääntymään liiaksi.” Luonnollisesti tällainen vaatii jonkin verran harjoituskokemusta onnistuakseen, mutta se voi toimia kokilla hyvin. Sama pätee liikevalintoihin. Harjoituskierrossa voi olla joku kyykyn variaatio sen sijaan, että sen kohdalla lukisi etu-, taka- tai kahvakuulaetukyykky. Ravitsemuksen puolella väljät suuntaviivat korostuvat entisestään ja tarkkaan määritelty IIFYM:n kaltainen työkalu ei sovi välttämättä kokille alkuunkaan.
Jos leipuri on enemmän insinööri, kokki on selvästi taiteilijaluonne.
Entäpä sitten keittiömestari? Ravintolassa keittiömestari on esimiesasemassa, joka pitää ansaita kokemuksen kautta. Se edellyttää puolestaan noudattaa tarkkoja ohjeita tarpeen vaatiessa, kykyä soveltaa ja reagoida muuttuviin tilanteisiin etenkin silloin, kun pelikaani lentää turbiiniin. Keittiömestarilla on monta työkalua – tai kenties tässä yhteydessä maustetta – käytössään ja hän tietää milloin mitäkin tulee kaivaa esiin. Jos tilanne vaatii saksalaisen konduktöörin tarkkuutta, toiminta on sen mukaista. Vastaavasti soveltamista ja rennompaa suhtautumista edellyttäville ajanjaksoilla voidaan mennä löysemmällä kontrollilla. Keittiömestari pystyy vetämään päähänsä leipurin tai kokin hatun tilanteesta riippuen.
Tässä lyhyesti asiaa yksilöllisistä luonteenpiirteistä ruoanlaiton ammattinimikkeitä hyödyntäen. Tunnistatko mikä sinä olet? Leipuri, kokki vai myös kiireisimpään ruuhka-aikaan kipot ja kattilat rautaisessa ojennuksessa pitävä keittiömestari?
Vastaa