Ruoanlaitossa on monenlaisia reseptejä. Monet ovat hyviä, toiset vähemmän hyviä. Ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, että kaksi samoista raaka-aineista tehtyä reseptiä voi tuottaa aivan erilaisen lopputuloksen. Toisin sanoen ensimmäisestä saa hyvän aterian ja toisesta tulee täyttä huttua.
Harjoitusohjelmat ovat reseptejä. Raaka-aineet ovat eri välineitä, liikkeitä ja harjoitusmuotoja. Käytän itse paljon levytankoa, kehonpainoa vastaan tehtäviä liikkeitä ja kahvakuulia. Samoja välineitä käytetään usein esimerkiksi myös esimerkiksi Crossfitissa, MetConissa ja ties missä muussa. Silti lopputulos, minkä ohjelma antaa on todennäköisesti aivan erilainen. Hyvää reseptiä ei voi saada aikaiseksi heittämällä sattumanvaraisen määrän eri raaka-aineita pataan ja toivomalla parasta. Jokaisella raaka-aineella on tietty tarkoitus, määrä ja aika milloin sitä käytetään. Ymmärrätkö analogian harjoitteluun vietynä? Eri liikkeitä, toistoja ja sarjoja ei voi laittaa kasaan sekalaiseksi sillisalaatiksi olettaen, että niistä saa halutun (ja vielä optimaalisen) lopputuloksen irti.
Hyvä resepti on toimivaksi todettu ja tarkkaan mietitty. Onko soveltamiselle varaa? On toki, mutta vasta tietyn pisteen jälkeen. Vain kokeneemmat kokit tai keittiömestarit voivat muuttaa reseptejä. Jos keittiöapulainen tai tarjoilija alkaa soveltamaan omia näkemyksiään, niin ravintolan asiakkaat kaikkoavat alta aikayksikön. Reseptin muuttamiseksi täytyy olla tietyn tasoinen osaaminen, ymmärrys ja näkemys asiaan. Mustikkapiirakan ja lohikeiton aineksia ei sovi sotkea. Tuskin se tulisi kovin monella edes mieleen. Silti harjoitusohjelmista puhuttaessa kuulee ja näkee vastaavia sekasotkuja. ”Yhdistän tällä viikolla negatiivisia supramaksimaalisia toistoja, Texas method –ohjelmaa ja Tabata-treenejä.”
Reseptejä on hyvin erilaisia, niin vaikeusasteeltaan kuin monimutkaisuudeltaan. Ranskalaisessa keittiössä raaka-ainelista voi olla pituudeltaan kuusihenkisen perheen kauppakuittia muistuttava ja valmistusohje pitkälti toista sivua. Poronkäristys on sen sijaan hyvinkin simppeli ja varmasti toimiva ruoka. Tällä vertauksella pyrin kertomaan, että hyvin erilaiselta vaikuttavat ohjelmat voivat olla erittäin hyvin toimivia.
Otetaan esimerkiksi RKC:n ja Poliquinin materiaalia. Uskallan puhua niistä mututuntumaa tarkemmalla tasolla, sillä olen käynyt molemmissa koulutuksen. Poliquinin ohjelmat ovat hyvin teknisiä yksityiskohtaisia. Liikkeiden tempo ja lepojaksot ovat kaikki tarkkaan määrättyjä. Liikkeitä voi olla yhdessä harjoituksessa paljon, jopa 6-8 kappaletta. Polvenkoukistuksissa jopa jalkaterien asento voi olla määritelty.
RKC on puolestaan melkein toisessa ääripäässä. Yksittäisessä harjoituksessa liikkeitä on useimmiten 3-5. Luonnollisesti sarjat ja toistot ovat määriteltynä ja usein myös lepojaksot. Usein näkee kuitenkin suosituksia, että 1-2 toistoa tulisi jättää useimmilla sarjoilla pankkiin. Toisinaan toki mennään pidemmällekin.
Toimivatko molemmat lähestymistavat? Oikein tehtynä ja tiettyjä lainalaisuuksia noudattaen aivan varmasti! Yhteistä on tarkka keskittyminen hyvään tekniikkaan, kuormituksen vaihtelu ja pitkän tähtäimen nousujohteisuus.
Missä sitten mennään vikaan?
Koulutettu apina ajastimen kanssa saa kenet tahansa piiputtamaan. Se ei todennäköisesti vaadi edes kovin pitkään. Mitä harjoittelulta kuitenkin pitäisi hakea on yksi ja ainoa asia – tuloksia. Harmillisen usein loppuun ajettu olo, kova hengästyminen ja hikoilu yhdistetään hyvään treeniin. Se ei ole kuitenkaan aina tarpeen tai edes välttämättä hyväksi.
Takaisin keittiöön
Nyt päästään takaisin otsikon mukaiseen ruoanlaittoon liittyvään analogiaan. Jos joku palkataan ravintolaan keittiöapulaiseksi, niin hänelle annetaan hyvin vähän liikkumavaraa reseptien suhteen. Todennäköisesti keittiömestari kertoo tasan tarkkaan, että mitä raaka-ainetta käytetään, kuinka paljon ja miten annos valmistetaan. Jos apulainen lähtee sooloilemaan, niin tulos ei ole todennäköisesti hyvin.
Kokilla on sen sijaan jo enemmän osaamista. Hän osaa muunnella reseptejä ja tehdä muutoksia tarpeen vaatiessa. Keittiömestari on antanut hänelle pieniä vapauksia sitä mukaan, kun hän on osoittanut ne ansaitsevansa.
Keittiömestari on arvatenkin se, joka heiluttaa tahtipuikkoa ja päättää tasan tarkkaan, että mitä tehdään ja miten tehdään. Hänellä on siihen tarvittava osaaminen ja kokemus, joka on todennäköisesti tullut monen vuoden käytännön kokemuksen mukana.
Jos apulainen tai nuori kokki alkaa soveltamaan, niin todennäköisesti syntyy huonoa soppaa. Tilanne on sama kun treeniohjelman kanssa. Lisätään ja poistetaan siitä osia summanmutikassa ja jäljellä on sekasotku, jolla ei lopulta tee juuri mitään. Tempauksia ei välttämättä kannata tehdä keskellä harjoitusta kymmenien toistojen sarjoilla ja maastavetoa on harvoin perusteltua tehdä nopeusvoimaharjoitteena. Siltikin tällaisia näkee.
Toinen missä mennään vikaan on määrät. Jos vähän on hyvä, niin enemmän on parempi! Kolmesta neljään harjoituskertaan siirtyminen viikossa voi olla perusteltua ja hyvin toteutettuna sillä saadaan selkeää hyötyä. Kuitenkin kun viikossa alkaa olemaan 5-7 harjoituskertaa, niin täytyy tietää mitä on tekemässä. Sama pätee myös sarjojen määriin yksittäisessä harjoituksessa ja viikoittain. Jos ripaus mustapippuria tekee ruoan paremmaksi, niin puoli purkillista menee todennäköisesti yli.
Se sanoma
Jos olet keittiömestari tai aloitteleva kokki, niin pitäydy reseptissä. Eli jos ymmärrystä ja kokemusta ei ole treenipuolelta tarpeeksi, niin älä muuta toimivaa konseptia. Tämä täytyy sanoa totta kai sillä oletuksella, että alkuperäinen ohjelma on fiksusti tehty. Pientä hienosäätöä voi tehdä, mutta nopeasti käy niin, että lasagne on alkanut muistuttamaan enemmän kalakeittoa.
Kun kokemusta ja ymmärrystä on tarpeeksi, niin ohjelmia voi alkaa soveltamaan, ehkä jopa tekemään kokonaan itse. Tämä tarkoittaa, että ollaan jo keittiömestaria vastaavassa asemassa.
Tunnista missä kohtaa olet ja toimi sen mukaisesti.
Vastaa